maanantai 28. huhtikuuta 2014

Isän kanssa asuminen

Isän kanssa asumisessa on lukuisia hyviä puolia. Huonounisena ihmisenä isä ennättää lämmittää talon ja tiskata aamuisin jo ennen sian pieraisua. Kuuden aikaan kun itse kampeaa ylös, on kaikki hoidettu.

Rehtori pääsee ulkoilemaan työpäivämme aikanakin, mikäli on "rakkineelle" merkittävä parannus elinolosuhteisiin.

Myös tämmöinen loimulohi työpäivän päälle on varsin miellyttävä yllätys.


Näissä olosuhteissa on turha kitistä siitä, että televisiokanavasta ei neuvotella, mikäli vastaanottimesta tulee uutiset, Sydämen asialla, Ravi-TV, Avara luonto, Midsommerin murhat, Kahden keikka tai Ryhmä Pullman.


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mies ei ole terve jos se ei harrasta

Normaalit metsästyksen ja kalastuksen harrastajat pystyvät pitämään varustemääränsä jollain tavalla hallinnassa. Toiset harrastajat sen sijaan tykkäävät viedä asiat pari askelta pidemmälle. Ite tehhään -periaatteen mukaisesti on hyvä ladata omat paukut, nikkaroida omat puukot, valmistaa omat aseet, ommella omat metsästyspuvut, sitoa omat perhot ja sitä rataa.

Tällainen hard core -harrastaja tarvitsee tarvikkeen jos toisenkin. Ja tyttöystävän kantamaan kaikki nämä yläkertaan. Ja appiukon tekeleen askartelemaan hyllyköt näiden kaikkien aarteiden asianmukaiseen säilyttämiseen. Toivottavasti asianmukaiseen.






Meillä on ranchin yläkerrassa pienenpieni huone, jossa kahdeksankymmentäluvulla oli pyykkikoppi silloin kun maatilalla asui vielä meidän sakin lisäksi setä perheineen ja yläkerta oli aktiivikäytössä. Sittemmin huoneesta kehkeytyi maalaustarvikekoppi. Tänä aamuna poistimme isän kanssa kyseiset toiminnot eli osapuilleen 10 vuotta ja sitä vanhemmat maalit sekä seinästä seinään viritellyn pyykinkuivaustelineen.

Osaavana ihmisenä isä nikkaroi topakan  hyllyn metallitasojen kera. Ei pitäisi heti tulla alas. Samaan aikaan minä olin kovin tyytyväinen, koska olin aiemmin ollut siinä uskossa että ainoa paikka joka harrastustarpeille järjestyy on yläkerran makuuhuone eli käytännössä tätä nykyä vierashuone. Tällä hetkellä siellä on jo 15 mappimetriä erinäisiin yrityksiin ja muihin menestyksekkäisiin hankkeisiin liittyvää kirjanpito- ja muuta aineistoa. Arvelin että siinä on ihan riittävästi sotkua ja enempää ei tarvita.



Seuraavaksi tietysti pitäisi saada tarvikkeet tuonne järjesteltyä. Tämä jää avomiehen vastuulle eli luultavasti heinäkuussa aloitellaan.

Kuvassa ei vielä näy työtaso, jonka isä askarteli paskarteli muurin vasemmalle puolelle. Siinä on hyvä myöhäisyön askareita suorittaa. Tässä siunatussa kopissa on se hyvä puoli, että siellä ei ole mitään minun tavaroitani eikä näin ollen syytä avata ovea. Niin kauan kuin moskat pysyvät puolentoista neliön alalla, oven takana, minulla ei ole mitään tarvetta heittäytyä ikäväksi ihmiseksi ja aiheuttaa parisuhteeseen matalapainetta.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Miesten logiikka

Dialogi:

Minä: "Täällä kaapissa on useampia moottoripyöräkenkiä, tarviitko niitä kaikkia?"
Avomies: "Onko siellä semmoset joissa on pohja rikki?"
Minå: "Joo, eli heitetään pois."
Avomies: "Ei, ne nimenomaan tarviin."




Okei.


Ps. Olen myös Facebookissa

Nyt kun Facebookin suosio on alkanut laskea, on minusta oikea aika perustaa Vuoden Siivoojalle FB-sivut.

Ne jotka omalla nimellään uskaltavat näistä horinoista tykätä, voivat tehdä sen täällä. Tervetuloa tarinoimaan tärkeistä asioista. Näin vältytte ainakin Bloggerin ärsyttävältä robottiestoasetukselta, jota en voi ottaa pois päältä varsin mittavan roskapostimäärän vuoksi.




torstai 24. huhtikuuta 2014

Näin hyvä ihminen pakkaa ja pakastaa

Facebookin ryhmästä Ei laiteta pakasteita pieneen pussiin, kiitos otettiin yllättäen ja pyytämättä yhteyttä ja arveltiin, että minä voisin olla tämmöinen tolkun ihminen pikkupussien käytön suhteen. Hyvin arvattu!

En tässä avaudu odotusten mukaisesti siitä miten joku haluaa jogurttinsa ja litran vaniljajäätelöpakettinsa pakattavan kassalla pikkupussiin. Valistan teitä kahdessa muussa pusseihin liittyvässä tärkeässä seikassa.

Olenkin jo aiemmin ulissut siitä, miten turhaa on laittaa kaupassa banaanit hedelmäpussiin. Kukaan ei niitä kuoria tietääkseni syö, joten sama liimata hintalappu terttuun (pienellä alkukirjaimella) kiinni. Tästä on turha väitellä, koska olen oikeassa.

Seuraavaksi opetan teille miten ja millaisia muovipusseja hyvä ihminen käyttää kotitaloudessaan. Hyvä ihminen hankkii paksumpia pusseja, jotka kestävät käyttöä pitkään. Ne pestään ja käytetään uudelleen. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja.



 Hyvä ihminen säilöö näissä kestävissä pusseissa pullat, leivät, piirakat, lihat ja monet muut.



En yläasteikään mennessä edes tiennyt, että on olemassa muunlaisia pakastepusseja. Kuvitelkaa ällistykseni kun kirkonkylän kavereiden luona käytettiin näitä moderneja pusseja ja surutta vaan mätettiin roskiin yhden käytön jälkeen.


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Uuden kortteerin ensifiiliksiä

No niin. Nyt on työpäivän päälle punnerrettu lisää muuttopuuhia ja näin sitä pötkötetään ranchilla. Voiton puolella aletaan olla noin niinku vanhan asunnon tavaramäärän osalta. Sinne jäi tärkeimmät vielä eli sänky ja TV. Ai niin ja valtaosa vaatteista. Mutta vaatteet on vanha keksintö, niitä on kaikilla. Joutaahan nuo noutaa myöhemminkin.

Haluan jakaa kanssanne muutaman tunnelmakuvan tähän tummenevaan yöhön.


Ranchin sali / temppi-olohuone / kaaoskammari



Avomiehen ja isäni sorkkamukit löysivät toisensa. Jipii.



Avomies on ollut lystikkäällä tuulella. Mikäpä muu se Playstation-tarvikelaatikosta pilkistääkään kuin rappukäytävän rikkinäinen neekeripatsas. Täytyy myöntää että ensin vähän säikähdin kun tuon näin.


Matka jatkuu huomenna. Uskomattomia seikkailuja luvassa ja monenlaisten kompromissien hakua luvassa näillä uusilla asetuksilla(kin).

Kärsivällisyys on hyve.



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Muuton ilot

En tunne ketään joka nauttisi muuttamisesta. En, vaikka kohteena olisi valtavan paljon tasokkaampi asuinpaikka tai jotain muuta mieltänostattavaa.

Tälleen kun selkä ja pohkeet jumissa puoli-istuvassa asennossa pohdin kahden viime päivän saldoa, muutosta löytyy itse asiassa useita hyviä puolia. Havainnollistan kuvin.



Muistuu mieleen tuttava, jolla on suuri määrä muuttolaatikoita. Vapaasti käytettävissä. Maitotonkka käytävässä -koodi kertoo viimeistään naapureille että nyt on mualaiset lähössä kerrostalosta kuikkaan.



Muuton yhteydessä voi deletoida parikymmentä purkkia epämääräisen ikäisiä ja sisältöisiä hillopurkkeja sekä salsa- ja quacamole-purnukoita. Voisi muuten perustaa siitäkin kansalaisaddressin, että viimeksi mainittuja alettaisiin myymään riittävän pienissä purkeissa. Aina jää 80 % käyttämättä. Tukka alkaa kasvaa purnukassa viikossa.



Työhuone näyttää siistiltä. Kun sieltä on ensin kannettu ulos puolenkymmentä laatikollista hyvin järjestettyjä asiakirjoja. Nyt ois muuten upea, lähes uudenveroinen Iskun valikoimista aikanaan hankittu atk-pöytä halvalla saatavissa! Tai menee kokkoon. Innostuneet yhteydenotot vuoden.siivooja@gmail.com



Maistuva aamiais-lounas-päivällinen iltakuudelta nautittuna herättää kaikki makunystyrät.



Lähdön hetkellä, viiden ja puolen vuoden tuttavuuden jälkeen, sitä uskaltaa kysyä alakerran naapurilta, että kenenkähän ripustamia nuo neekeripatsaat ynnä muut ovat, että eikö ne vois heittää roskiin. Alakerran naapuri on yhtä mieltä ja epäilee, että B-rapun skitsofreniasta kärsivä henkilö on ne aikanaan siihen tuonut.




Ja loppuun vielä ihmettely miten paljon pieneen asuntoon mahtuu Aku Ankkoja! 


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Tärkeät tavarat ja yhteistyön voima

Muutossa löytyy kaikenlaista tosi tärkeää tavaraa.





Windows 98 käynnistysdisketti



Kirjahyllyn perukoille piilotettu sorkkamuki



Laatupelejä



Ajanmukaisia muistikortteja


Samalla myös muistuu mieleen miten mukava on olla parisuhteessa maa- ja metsätalousyrittäjän (muun muassa) kanssa. "No minäpä lähden tästä kylvökoneen laittoon."

Aha.

No, ei oo eka kerta kun teen yksin muuton.



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ruokaravintoloiden ilot

Tällä Tukholman reissulla koettiin monenlaisia ravintolaelämyksiä.

Illallisella kollega tilasi keittoa, jossa lohta ja jokirapuja. Keitto tuli ja hetken lusikoinnin jälkeen seurasi havainto, että jokiravut puuttuvat annoksesta. No ei muuta kuin tarjoilija paikalle ja kysymään asiasta. Tarjoilija hymähti ja kävi hakemassa keittiöstä kipollisen jokirapuja, kylmiä tottakai, toi ne pöytään ja poistui.

Odotusarvo oli, että jonkinlainen pahoittelu olisi ollut paikallaan ja että hänelle olisi tarjottu uutta annosta. No, eihän siinä sitten muu auttanut kuin kumota rapukipon sisältö keiton sekaan ja jatkaa lusikointia kaikessa nöyryydessä.

Toinen häkellyttävä kokemus oli tänään lentokentällä. Kollega tilasi kana-annoksen. Tarjoilija saapui annostemme kanssa. Huomasin heti, että kaverille tuli väärä annos ja sanoin että pöytään oli tilattu kana-annos. Tarjoilija siihen, että tämä on se kana-annos. Sanoin että tuo ei ole kanaa. Silti hän laittoi annoksen pöytään ja poistui. Kollegani varmisti silmämääräisen liki sataprosenttisen varman tunnistuksen maistamalla. Nautaa mitä nautaa.



Piti taas kysyä. No, ei tästäkään tullut sen parempaa. Koneeseen nousuun oli tässä kohtaa aikaa 10 minuuttia ja piti vaan mättää naudat mahaan. Alennusta saatiin, eli sinänsä jo hyvittelymielessä parempi suoritus.

Hyvä asia näissä kokemuksissa oli siis se, että seuraavan kerran varmasti muistaa kiittää kun hommat menevät kuten pitää.

Oikeaoppinen wc-paperirullien säilytys

Tässä joku aika sitten oli puhetta siitä miten ihmeellisiä wc-paperirulla-annostelijoita maailma päällään tätä nykyä kantaa.

Minua ilahdutti tämä malliesimerkki siitä miten asia pitäisi hoitaa.


Normaali 70-lukulainen "annostelija" sekä karhupumppu, johon voi kätevästi pujottaa muutaman rullan tisuriin.

Sydäntä lämmittää.



maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kotikylän vänkäleuka

Meillä on ranchin lähinaapurissa eli muutaman kilometrin päässä muuan sahuri. Mitä valloittavin henkilö, jolla on ollut ketunhäntä kainalossa niin pitkään kuin minä muistan. Ei juuri mitään tarinointeja uskalla ihan tosissaan ottaa.

Sahaurakkaa kun on menossa maksamaan ja soittaa, että minkä verran ois syytä varata käteistä mukaan maksun suorittamiseksi, hän saattaa sanoa että "Tuo tonni".

Ja hiljaisuuden jälkeen hän jatkaa: "...että saat jottain takasinkii." Siinä saattaa jollain heikkohermoisella kulmakarvat nousta ensisäikähdyksestä.





Tämän sahareissun ehkä parhaita letkautuksia oli, kun keskusteltiin siitä miten tuo meidän Rehtori on riitaantunut kylän pystykorvan kanssa. Ja toisinpäin. Se kumpi ensin tavoittaa, niin varmasti tarttuu tilaisuuteen. Tarinoitiin siinä, että ei meidän koira älyä ees lopettaa, ihan sama vaikka on vastustaja puolet isompi.

Sahuri oli hetken hiljaa ja totesi sitten lakonisesti että eihän sitä passoo lopettoo, jos kerta on oikeessa.

Nauratti.

Tolokun mies, tolokun työt. Ihan toista kuin mitä on taas täällä strategiapölinöissä ulukomailla. 17 tuntia tälle päivälle työmatkalla ja konttorilla, eikä saatu ees mittään kunnon päätöksiä aikaan.

Suatikka sahatavaraa.



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lossi

Se lähtee vartin välein, ei silloin kuin sinä haluat. Se opettaa tulemaan paikalle ajoissa. Se ei armahda myöhästelijöitä. Sen kyydissä ei etuilla.




Lossilla paljon matkanneet ovat varmasti keskimääräistä hyvätapaisempaa sakkia.



Kusta päässä

Aamulla mökin siivoukseen ajellessani huomasin Oravikosken uuden lähikaupan mainoskankaan pudonneen paikaltaan. Äsken kotimatkalla sitten pysäköin sivutielle solmiakseni sen takaisin paikalleen.

Eipä tarvinnut solmia. Oravikoskella oli viime yönä riehunut kovin merkillinen paikallismyrsky, jonka seurauksena narut olivat napsahtaneet poikki ja mainoskangas leikkaantunut useasta kohtaa.






Nyt vituttaa kyllä ihan oikeesti. Johan tuo lakana kerkesi olla ripustettuna siinä pari viikkoa.

Perkeleen vatipäät.


ps. Tästä piti tulla Happy days 7/100 -postaus aiheella toisten auttaminen. Nyt en tiedä löytyykö tälle päivälle ilon aiheita, sen verran myrkytti mielen tämä tapahtuma.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Innovaatiot

Räjäyttivätkö sementtikattilacurling ja tuulastuskypärä tajuntasi? No kuule otahan ja mulukase tätä.

Onko sinullakin pyörivä juustotarjotin, jolle ei vaan ole ollut käyttöä?

 Vain hetkessä voit muuntaa sen ultrailahduttavaksi lauantai-illan ohjelmanumeroksi.



On-nen-pyö-rä!


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Oikeassa oleminen

Avomiehellä oli tieto siitä, että toriparkista pääsee toisinaan pois maksamatta.



Ei päästy.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Hotellit


Rojahdin juuri sänkyyn 18,5 h työpäivän jälkeen, jotta pääsen vielä näin vähän ennen nukkumaanmenoa (tai sammumista) väsäämään dokumenttia päivän annista.

Tämmöisellä hetkellä lämmittää, että hotellia aidosti kiinnostaa asiakkaan viihtyminen. Minulta kysytään "onko jotain mitä meidän pitäisi tietää?".


Kyllä. Palautekortti on veressä. Eikä edes minun.

Mutta hyvä että tuli kysyttyä! Pisteet Scandicille. Paljon ne nimittäin jättää kysymättä.


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Naapurit

Törmäsin Jennijeen blogissa mainintaan 100 happy days -hankkeesta. Kuulosti niin hienolta, että piti Candy Crush Saga -lisäelämää odotellessa selvittää mistä on kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on, että sadan päivän ajan pitää jakaa yksi kuva joka edustaa jotain onnelliseksi tekevää asiaa. Välittömästi mukana!

Sen verran kuitenkin pitää olla vastahankaan, etten kyllä ilmoittaudu tähän virallisesti. Sivut ovat aika epäilyttävät. Eniten haiskahti kun ihan vastikkeetta lupasivat haasteen suorittaneille kirjan, johon on koottu kaikki sata henkilökohtaista onnellisuuden aihetta yhteen. Tässä on varmasti takana jotain, josta en halua tietää enempää.

Mutta nyt horinat sikseen ja asiaan.

Onni numero 1: Naapurit

Rappukäytäväkuvaan liittyy peräti kaksi asiaa. Ensimmäiseksi mainittakoon, että alakerran naapurit ovat siistiä väkeä ja häviävät aina kestävyystaistelun minua vastaan ja päätyvät imuroimaan ja luuttuamaan käytävän, vaikka tämän pitäisi tapahtua vuorotellen.


Siisteyttä vaalivien naapureiden lisäksi onnea voivat tuoda myös vähän erilaiset naapurit.

Meillä kävi viime viikolla kylässä eräs henkilö ensimmäistä kertaa. Ja todennäköisesti samalla viimeistä, mutta ei mennä tässä siihen.

Minua hävetti välitasanteen rikkinäinen afrikkalaispatsas, pölyinen lasipullo ja lasipullon päälle nostettu hajonnut kukkateline niin paljon, että kiikutin ne äkkiä varaston puolelle johtavan oven taakse piiloon vierailun ajaksi. Jonne ne vähän niinku unohtuivat.

Oravikosken poltergeistiksi oli avomiehen kuuleman mukaan leimattu B-rapun skitsofreniasta kärsivä naapuri.

Erilaisuus on rikkaus!



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tuplatalkooraportti ja pohjoissavolaisen yökerhoetiketin esittely

Avomiehen siskon asunnossa on meneillään suuri remontti. Pesuhuone, sauna ja kodinhoitohuone menevät uusiksi. Vastoin kaikkia odotuksia pääremontti hoidetaan täysin ammattilaisvoimin. Remonttimies laatoitti lauantaina lattiapinnat ja joi tänä aikana vain kaksi olutta. Hämmästyttävää miten paljon parempia lopputuloksia tulee kun työvoima tietää tarkalleen mitä on tekemässä ja ei ole juopunutta.



Koska remonteilla on tapana levitä ja amatöörien sorkat on johonkin sotkettava, päädyin talkooavuksi takkahuoneen tiiliseinän ja takan maalausurakkaan. Talon emäntä oli jo muutama vuosi sitten syvästi järkyttänyt lähisukulaisiaan maalaamalla liki 20-vuotiaat mäntypanelipinnat valkoisella ja harmaalla. Nyt kun tästä shokista oli hetki vierähtänyt ajateltiin että tempaistaan punatiiliseinä ja -takka tummanharmaaksi. On taas hetkeksi nieleskeltävää.





Avomiehen isoveljen emäntä oli hoitamassa kaapunnissa tärkeää konversioajoa ja lapsenhoitonakki oli napsahtanut iskälle. Tässä kohtaa onkin hyvä hyräyttää ylämäkeen ja tuoda pikkujaska hoitoon siskolle remontin keskelle.

Kun tämä Jalkapallomies oli hetken norkoillut katsomassa urakointiamme, minua alkoi hienokseltaan kyllästyttää ja sanoin että kun myö miehet tässä ollaan remonttihommissa, niin voisitko tehdä itsesi hyödylliseksi ja pyöräyttää meille makkarakeiton.



Talon isäntä on rautakaupassa töissä. Sen perusteella voisi olettaa, että maalausurakka hoidettaisiin ammattimaisin menetelmin. Mitä turhia, tiilipintaa on turha pohjamaalata ja työpaikalla voi sävyttää maalin pönttöön, jossa on jotain aiemmin sävytettyä maalia. Näin on helppo varmistua siitä, että jos maali ei riitäkään, on mahdotonta sekoittaa uusi erä samanlaista väriä. Nämä pienet riskit pitävät ihmismielen virkeänä.

Mutta ihan hyvä siitä tuli!






Iloksemme saimme kutsun iltapäivän mittaan myös toisiin talkoisiin. Kinkereistä oli jäljellä niin paljon juomatta olevaa viinaa, että tarvittiin apujoukkoja. Talkoohenkeähän meillä aina on, joten tähänkin kutsuun vastattiin välittömästi myöntävästi.

Vähän ennen lähtöä Rehtori oli mystisesti karannut pihan koiratarhasta. Pieni epäilys on, että talon ja alamäen pikkujaskoilla on saattanut olla jotain tekemistä asian kanssa. No, siinä sitten ympäri kyliä ajelin etsimässä koiraa. Avomiehen sisko kilautti tiekokouksista tutulle lähistöllä asuvalle naiselle kun etsintää oli jatkunut jo hyvän aikaa. Emäntä siihen että "niinhän tuo tuossa pihassa näytti pyörivän mutta ei ou ennee siinä". Eipä juolahtanut mieleen kilauttaa?

Viimein tavoitin Rehtorin ja sain napattua kyytiin. Siitä päästiinkin sitten siirtymään toisiin talkoisiin.

Illan emännällä oli muutamia käyttökelpoisia niksejä, jotka haluaisin kanssanne jakaa.


Kasvoilta voi poistaa liiallista rasvaa taputtelemalla kuontaloa sätkäpapereilla. Miksi turhaan investoida ylihintaisiin puuteripapereihin? (Tämä on hyödyllinen vinkki henkilölle, joka ei ennen tätä iltaa edes tiennyt että puuteripaperia on olemassa)




Kun myöhäisillan viimeinen drinkki vaatii viileyttä ja jääpaloja ei ole, voi hyödyntää pakkaseen jäänyttä vajaata paprikasuikalepussia.


Viimeistelen tarinan kuvakavalkadilla leppävirtalaisesta yökerhomaailmasta sekä ravintolakäyttäytymisen lyhyellä oppimäärällä á la Vilkas mies.


Yläkerrassa voi piipahtaa nauttimassa Virranpojan tanssilattian tunnelmasta.


Jos kova meno kyllästyttää, voi siirtyä alakertaan seuraamaan Vilkkaan miehen järjestämää episodia. Tämä oli hakenut miespuolisen tuttavansa varsin räväkkään tanssiesitykseen, jonka tuli täysin odottamattomasti keskeyttämään järjestyksenvalvoja (kuvassa takimmaisena).



Kun seurueen avainhenkilö poistetaan ensimmäisestä ravintolasta, on aika vaihtaa paikkakunnan toiseen ravintolaan.




Hotellin yökerhossa oli ennakkotietojen mukaan ysäribileet, jotka olivat osoittautuneet ilmeisesti niin suureksi hitiksi, että baarissa oli yhteensä 9 asiakasta, ei ollut pääsylippuja eikä narikkapalveluakaan enää.



Kuvassa Vilkas mies osoittamassa odottamatonta kiintymystä saunakamppeemme sisältävää Lähivakuutuksen urheilukassia kohtaan.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.