maanantai 20. heinäkuuta 2015

Koirankoppi- ja lentoraportti

Koirankopin kunnostuksessa tärkeintä ovat asianmukaiset varusteet, kuten mm. näppärä pieni rälläkkä, traktori ja oma isä. Eipähän ois näistäkään talkoista tullut mittään ilman häntä.





Kyllä lähtee!



Tyrkkäs rautakauppareissua kun karvat hävis koneesta.



Vähemmän asiantunteva _kaapuntilaisen_ rautakaupan myyjä suositteli seinän maalinpoistoon näköjään metallin käsittelyyn soveltuvaa pyöröharjaa. Pitipä lähteä uudelleen kaapuntiin asioimaan mutta todellakin eri paikkaan.




Rälläköintivaihe ohi. Isän nikkaroimat pukit on jo tuotu odottamaan maalauspuuhien alkamista.






Vähän vaan hipaisi rälläkkä kinttua. Ei ees fleecekalsarit menneet rikki.





Mualuukeli tarkastetaan aateekoon sijaan puntarista. Waihettelevainen, joka kallistuu enemmän Kauniin ilman suuntaan tulkitaan ihan kohtalaiseksi siveltimenkäyttökeliksi. Ennustetarkkuus voitti Forecan tälläkin kertaa.





"Onko tää sininen vai harmaa" -pohdinnan paikka. Isä lohdutti että on se enemmän harmaa kuin sininen.



Korkeimpien osien maalaukseen telineeksi soveltui näppärästi peräkärri ja lankut.




Ikkunat olivat hieman ynnähtäneet. Mitä nyt karisi osia pois kun kädellä pyyhkäisi. Mutta ei hätää! Isä teki uudet kehikot. 









Tätä urakkaa tehtäessä ei vahingoitettu yhtään eläintä mutta yhdet tikkaat jäivät traktorin alle.



"Elä vielä laita niitä kiinni! Pitää rapsutella lasista maalit pois." "No tarviiko tuota?" "No tarvii."





"Tukipölli on ihan olematon. Kuatuu kohta koko tölli." "Ee kuavu. Se on ollunna siinä 50 vuotta." "No siltähän tuo näyttää."




"Valamis!"


Kylläpä Rehtorin kelpaa hoidosta kotiin päästyä käydä ureoimassa tuoreeseen maalipintaan.



Maalaamisen ohella ennättää myös viettää vapaata. Käytiin Vilkkaan miehen, sen emännän ja pojan kanssa kalassa. Aviomies menetti uistimensa ja Vilkas mies näppäränä miehenä kymmenen minuutin kuluttua nappasi hauen joka oli aviomiehen uistimen vienyt. On se oiva mies.




Jotkut ovat jo ennättäneet palata hienoilta lomareissuiltaan toisten vasta tehdessä lähtöä suuriin seikkailuihin. Laiha ystäväni kihlattunsa kanssa kävi Sisiliassa viihtymässä kahden viikon ajan. Sen kunniaksi he valmistivat meille antipastia ja pistaasipastaa. Tarjolla oli myös kohteesta tuotua viiniä. Kerrassaan mainiota. Katselimme myös 500 lomakuvaa, joista 90 prosentissa oli jomman kumman naama. Ensimmäisen kerran näin vedenalais-selfien. Ei mennyt hukkaan tuokaan illastusreissu.




Lähestyvän mp-reissun kunniaksi kävimme teräsperseilemässä ja ajoimme päiväseltään Jämijärvelle ja takaisin lentonäytöstapahtumaan aviomiehen serkun ja tämän perheen kanssa. Pihasta startattaessa kysyin ihan ärsytysmielessä että onko kaikilla nyt varppina lompakot, puhelimet ja takit mukana. Seurueen kahdesta miehestä kahdella ei ollut lompakkoa mukana.

Parin päivän päästä viisi vuotta täyttävä pikkujaska oli mitä ilahduttavinta matkaseuraa. Ei kitissyt, ei huutanut ja jaksoi olla tapahtumassa paremmin kuin seurueen naiset. Eikä myöskään kaatanut juomiaan päälleni. Ainoastaan kerran tuumasi että olisi halunnut lähteä reissuun ilman meitä. Ei voi syyttää, ajattelisi itsekin varmasti ihan samalla tavalla.




Itse näytöksen voisi tiivistää siten, että on kaikenlaisia koneita joista osa on hienoja ja osa ei. Sitten ne lentävät edestakaisin taivaalla kymmenisen minuuttia kukin ja laskeutuvat alas. Seuraavassa sarja kehnoja kännykkäotoksia.



Muistaakseni joku Mustang. Siitä lähti kova ääni.



Ketään ei kosittu.



Vasemmalla ruotsalainen Saab.



Yllättäen koko päivän satoi enemmän tai vähemmän. Tapahtumatorilla oli myynnissä ylihinnoiteltuja leluja, sateen kastelemaa pyttipannua ja metrilakua jota ei ees oikeasti tee mieli mutta sitä kuuluu ostaa.



"Kiinnostaako laskuvarjoilu?" "Ei." 
(Oli vähän tökerö vastaus koska keskityin "oppilaspokalista" -tauluun ja mietin että aika avoimesti opettajat raportoivat oppilassuhteistaan.)



Kerran räjähti.



Kun on ollut sateessa 4,5 tuntia ja alkaa tulla nälkä, tekee mieli syödä sisällä lämpimässä jotain. Mutta koska olen niin joustavaa matkaseuraa ja nöyrä ja hyvä ihminen, tyydyin kuitenkin syömään grillimakkaraa katoksessa.




Selvisi myös miksi jalat tuntuivat kovin märiltä.



Varustelekan myymälästä voi hankkia huopia joihin on kätevä kääriytyä kun naiset ja vastahakoinen lapsi menevät autoon nukkumaan ja odottamaan miehiä saapuvaksi kolmannen lentonäytöksen katselusta.



Teimme kahden sekunnin videon (äänet päälle kiitos). Hyvällä tuurilla Jämijärveltä otetaan yhteyttä ja kysytään saako tämän promovideoksi ensi vuoden näytöstä varten.




20 tunnin päiväreissu on erityisen kannatettava silloin kun seuraavana päivänä on määrä lähteä moottoripyöräreissulle keski-Eurooppaan ja on vielä pakkaaminen ja pyykkääminen kesken.



Paljon ne aamulla saunassa pyykkiä kuivaa.




Sain mahtumaan sivulaukkuun ja takalaukkuun kaikki tavarani. Uskomatonta. Mistään ei tarvinnut edes luopua.




Kätevä kassiratkaisu, voip nostaa kamppeet hotelliin suoraan sivulaukusta. Ei tarvii irrotella sitä.



Kolme särkylääkettä, huuliherpeslaastaria ja desinfiointiainetta. Kaikki kätevästi K-Maataloden näytepussiin.



Tämä tiimi ei luovuta.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Toivokaa että ennätämme laivaan ja että moottoripyörä kestää kasassa.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Paljasta pintaa ja paritustoimintaa

Kävin parin ystävän kanssa katsomassa Varkauden kesäteatterissa Tuntemattoman sotilaan. Kesäteatterissa on tärkeää käydä, koska silloin on varmuudella tehnyt lomallaan jotain mainitsemisen arvoista, johon ei liity alkoholi. Antaa semmoisen sivistyneen vaikutelman.
Jos et tiedä miten harrastelijateatterikäynti läpiviedään, on oikeastaan vain muutama asia, jotka on hyvä hallita.


1. Älä turhaan tarkista sääennustetta. Sataa varmasti.



2. Täytä istumapaikat laetanaan, älä lähde tavoittelemaan omaa etua. Vaikka edessäsi olisi suuri puu peittämässä näkvyyttä.



3. Jätä sateenvarjo autoon.


Näytelmästä pidimme kaikki. Erityisesti kiittelemme kohtauksia, joissa muutamat varsin hyvärakenteiset nuoret miehet olivat ilman paitaa. Lisäksi kaatuneen raahaaminen lääkintähenkilöstön toimesta sotatantereelta herätti muisteloita kesäkuun alun baarireissulta joka yhden seurueen henkilön osalta yhtä näyttävästi päättyi.

Kyllä kulttuuri kehittää ihmistä.



Maalaiset ovat usein eläinten ystäviä. Saimme puhelun aviomiehen serkulta. Hän kertoi kukon nokkineen ipanalta käden verille ja että kukolle pitäisi löytää uusi koti. Arvelin että kaipa tuohon pihaan yksi kukko mahtuu hetkeksi pyörimään. Käytiin hakemassa Kyösti pois. Matkusti hyvin vaitonaisesti ja hyvätapaisesti pahvilaatikossa. Rehtorin viimeaikaisten karkailujen ansiosta tiesin, että järven toisen puolen naapurilla on kanoja. Päräytettiin ilmoittamatta ja kutsumatta pihaan ja päästiin tupaan. Talon emäntä tuskaili että kun on tontti täynnä elukoita - omia ja hoidokkeja. Se kommentti toimikin näppäränä aasinsiltana siihen, että meilläpä on kukko tuolla autossa ja haluaisitteko mahdollisesti ottaa sen teille asumaan.

Päätimme yhdessä antaa Kyöstille tilaisuuden ja päästimme sen laatikosta pois pihamaalla. Kyösti aloitti heti pörhentelyt ja laittoi kanat ruotuun. Emäntä ja isäntä ihastuivat Kyöstiin välittömästi ja minustakin se oli ilahduttava juttu, koska aviomies ihastui lähinnä Kyöstin niskaan (lue: perhotarvikkeita).



Sovittiin myös että jos kukko pitää hirveää elämöintiä liian aikaisin aamulla, voimme tulla kääntämään kukon oikeaan aikaan.

Onnea ja menestystä Kyöstille vaan.



Lintujen paritustoiminnan ja kulttuuripitoisten aktiviteettien ohella kesäaikaan on tärkeää tukea paikallista yritystoimintaa. Kävimme ilkamoimassa Oravikosken pubilla. Muutamat seurueemme henkilöt eivät olleet aiemmin kyseisessä laatupaikassa vierailleetkaan. 

He olivat vallan hämmästyneitä siitä, miten juomaa saa heti, vessaan ei ole jonoja ja wc-tilat ovat lisäksi todella siistit. Minä olen aina sanonut että asiointi pienissä paikoissa on helppoa ja vaivatonta ja yleisötapahtumista olen maininnut että ne ovat ihan kivoja, mutta ihmiset pilaavat aina kaiken.





Mutta ei makeaa mahantäydeltä. Krapula vaatii kehon ja hengen karaisua. Ei pidä jäädä sänkyyn tai sohvalle makoilemaan. Pitää lähteä sovittamaan syntejä jotta nöyryys palaa.

Entinen ulkosauna, nykyinen Rehtorin koppi on kunnostuksen tarpeessa. Aikanaan halvalla hankituista maaleista ei ole paljoa tähteellä.


Virallinen ennen-kuva. Jälkeen-kuvaa saatte odottaa vielä tovin.




Maalinpoistourakka aloitetaan viikatteen kanssa hutkimisella, jotta saadaan seinustat näkyviin.


Sitten laitetaan ukot etsimään asianmukaisia tarvikkeita työn suorittamiseksi. Tunnin houkuttelun jälkeen kamppeet löytyvät ja työ voi alkaa.



Jonkun ajan kuluttua jo amatöörikin huomaa, että kalusto on kulunut käyttökelvottomaksi. Urakka jatkuu huomenna asioinnilla ystävällisessä (lue: Vilkas mies on lomalla) ja asiantuntevassa paikallisessa rautakaupassa.



Näissä merkeissä jatkan lomailua. Hyvä siitä tulloo. Ukoille sanoin valinneeni kopin uudeksi väriksi harmaan. Valkoisella sitten vuorilaudat ynnä muut. Olivat ihan hiljaa.

ps. Lomamatkasuunnitelmat ottivat aimo harppauksen eteenpäin. Hankimme moottoripyörän. Johan sitä oltiin talven yli ilman. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, pääsette elokuussa lukemaan raporttia keski-Euroopan kiertueesta. Pitäkää peukkuja ja älkää tulko varastamaan meidän tavaroitamme sillä välin. Ne ovat todennäköisesti rikki.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kesä, eikä mitään tekemistä

Olen huomannut että kun tulee lomallaan töihin, työnteko tuntuu kuin lomalta. Kalenteri ei ole turvoksissa palavereista, tulee harvemmin puheluita tai muita häiriöitä (lue: ihmiskontakteja). Saa oikeastaan päivään melkein viikon hommat tehtyä. Kun hoitaa roikkumaan jääneet välttämättömät nakit pois, voi jäädä hyvillä mielin lomille.




Kun sain huolehdittua että muilla on hommia ja vieläpä hoidettua omat rästityöt, karkasin puolilta päivin loman viettoon. Heti kärkeen hurvittelin ja panostin omaan hyvinvointiini. Keskisormen pää on jostain syystä ollut puuduksissa muutaman päivän ajan. Varasin ajan hierojalle. Nöyrä ihminen ei ihan yhtenään käytä tämmöisiä palveluita. Olen käynyt nyt elämäni aikana kolme kertaa ns. oikealla hierojalla ja kerran (mikä vieläkin syvästi hävettää enkä voi kertoa isälle asiasta) kuumakivihieronnassa. Vaivaannuttavaa humpuukia on se. Mutta joo. Hieronta oli riittävän tehokas hartiaseudun mustelmatason perusteella.



Hieroja sanoi että muutamaan tuntiin pitäis keskisormeen auttaa. Eipä auttanut. No, katellaan. Ehkäpä olen nähnyt Vilkasta miestä liian harvoin ja keskisormi oirehtii käytön vähyyttä.

Hieroja sanoi myös että loppupäivän aikana ei saa mitään raskaampaa jopia tehdä. Siivosin siis Oravikosken luksusasunnon, joka meni viimein vuokralle. Ei siinä urakassa mennyt kuin kolme tuntia.


Piti kuurata suihkupisteen osatkin.





"Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee nöyränä?" Pesin myös jääkaapin tasot ja lokerikot.



Kotona jynssäsin ikkunat kahteen kertaan varmuuden vuoksi. Aloittelin menneenä viikonloppuna käyttäen lasinpesuainetta ja talouspaperia. Ja lasinpesuaineen loputtua jo ensimmäisen ikkunan jälkeen käytin jotain äidiltä saatua ihmeainetta. Pestyäni sillä 24 pintaa ja ryhdyttyäni ylpeyden vallassa tarkastelemaan vähän kauempaa tuloksia, huomasin että ainehan on jättänyt jokaiseen ruutuun harmaan pinnan. Ekana kokonaisena lomapäivänä sitten pesin ikkunat toiseen kertaan ja muutaman bonusikkunankin eli vessan ja yläkerran makuuhuoneen ruudut.




Rehtori olikin kuonoineen paikalla jo heti pesun aikana.



Mikään ei innosta kodin remonttien loppuun saattamista kuin kesävieraiden saapuminen. Saatiin edeltävänä yönä vessaan viimein hana paikalleen. Ja silleen ihan että hanasta tulee vettä.


Alkuperäinen lattia ja harmaa viemäriputki eivät oikeastaan näytä niin pahalta kuin ajattelin. Nyt on vaaleaa pintaa mitä ukkojen kelpaa näpelöidä mustaksi parissa viikossa.

Toinen kesävieraserä on tällä hetkellä kylässä. Harmittavasti heitä varten ei kuitenkaan vielä saatu vessaan pistorasioita ja vessapaperitelinettä kiinnitettyä.

Kesäaikaan on monenlaisia talkoita. Aviomiehen serkulla oli valutalkoot. Olen oppinut aviomiehen suvulta paljon. Nyt harjoitin oikein ajoitetun talkooavun tarjoamista. Valutalkoissa oli viimeinen kottikärryllinen menossa kun kerkesin aateekoosta ja intternetistä pois ja kaveriksi. Syötin muutaman itikan, eli ei ihan hukkareissu.


Monet tykkäävät viettää aikaa luonnon äärellä. Valitsin lossirannan linnuston seurantaan erään aamun. Vietin ihan tunnin siinä kaikessa rauhassa istuen ja ihmetellen. Sitten vasta päätin jatkaa matkaa.



Lemmikeille on monesti enemmän aikaa kesällä. Rehtori myös viihtyy luonnossa. Lähdin tänä aamuna sen kanssa lenkille ja pääsinkin ulkorappusille kunnes kaulapannan lukko petti ja koira lähti täysillä tykittämään tietä pitkin karkuun. Loman kunniaksi päätin soitella naapureille, että mitteepä kuuluu näin uamulla ja onkos teillä koirat sisällä. Muutaman kilometrin säteellä vietiin kissat, koirat ja kanat turvaan meidän terroristin edeltä. Lammasfarmaria en saanut kiinni ja karautin pihaan. Pääsin herättämään talon väen. Kävi ilmi että pikkukoiralla oli juoksut ja arvelin että kohtahan se meidän piski on täällä ja alkaa varmasti haastaa riitaa urospuolisen pyreneittenmastiffin kanssa (kuningasidea kymppikiloisen terrierin mielestä). Oraakkelin vaistoissa ei ollut vikaa, kun kerkesin pihasta muutaman kymmenen metrin matkan pois päin, tykitti Rehtori jo mäkeä ylös. Otin seksilomaa yrittäneen kiinni ja ajelin pihaan. Hyvä lenkki oli.


Rehtori luovutti minun niskaani punkin. On se oiva koira.




Luonnosta puheen ollen, sain äsken peurasta kuvan. Osallistunen Vuoden luontokuva -kilpailuun tällä otoksella.


Anoppia piti käydä jeesaamassa tänään kun ei ollut muuta tekemistä ikkunanpesun jälkeen. Soitteli maanantai-iltana ja pyysi apua pihalaattojen siirtämiseen, kiviaidan kokoamiseen ja sen semmoiseen. Soitin aviomiehen siskon messiin.

Ammattilaisten ottein teimme rappusten ääreen kivistä aistikkaan laajennuksen.


"Mitenkäs ne ukot aina tekköö?" -vaihe.



"Ehkä tästä jotain tulee" -vaihe.




"Voidaanko sittenkin käydä ostamassa sulle paikallisesta rautakaupasta normaalit pihalaatat?" -vaihe.



"Ruma siitä tulee mutta olkoot. Ehkä eka runsaampi sade huuhtelee nämä kivet mukanaan." -vaihe.


Anoppia kiittelen kyllä ennakkoluulottomasta asenteesta. Rappuprojektin lisäksi hän keksi, että tontille jääneet trukkilava ja harkot muodostavat näyttävän asetelman takapihalle. Siihen kun lisää kiviä ja yhden sian niin hyvä tulee. Jotain ruukkuja vielä harkkojen päälle niin onpa hieno.



Näin meidän kesken, jos menen ottamaan kuvan sötöksestä syyskuussa, se näyttää vielä ihan samalta.


Ps. Muutama viikko sitten pidin huonona ajatuksena sitä, että ukot jättivät supikoiran raadon pihasta muutaman metrin päähän peltoon mätänemään. Tänään koiran karattua toistamiseen raato nousi arvoon arvaamattomaan. Sen haju voitti nartun tuoksun ja raadon päälle oli Rehtorin mielestä aivan upeaa mennä piehtaroimaan. Siitä soossista saa koiran kiinni varsin näppärästi.

Opetus #24: Älä epäile miestäsi.