sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kun olet poissa

Torstai-iltana ne tulivat. Surulliset ja odotetut uutiset. Kyösti on kuollut.

Naapurin isäntä, Piiparinen, on kärsivällinen mies. Veimme Kyöstin heille kanoja paimentamaan heinäkuussa ja ensimmäinen päällekarkaus tapahtui parin päivän sisällä. Kukon kannukset tekevät näyttävät haavat takaraivoon. Verta lentää. Räväkkä ja spontaani jalan ojennus toisaalta saa kukon laskemaan lukua muutamia tunteja omassa nurkkauksessaan ja odottamaan seuraavan hyökkäyksen toteuttamista ainakin viikon.

Tätä viha-viha -suhdetta jatkui joulukuulle saakka. Vähintään kahden viikon välein piti Kyöstiin käyttää löylylautaa, että ymmärsi taas paikkansa.

Ehdotimme isännälle intialaisten käyttämää tiikerinkarkotuskeinoa, jossa metsässä käyskentelevällä on oltava silmät selässä hyökkäyksen välttämiseksi.



Talon emäntä ei uskaltanut omalla pihallaan kävellä ilman jonkinlaista keppiä tai astaloa kukon atakin varalta. Kanojakin se perkele nokki.

Eräänä iltana se teki sitten viimeisen virheensä ja Piiparinen lupasi Kyöstille: "Huomenna.".
Ja sitten tulikin kutsu kukkopataa syömään.

Tuskallisten uutisten ja menetyksen tunteiden kourissa päätimme askarrella paskarrella kaverin kanssa Kyöstin muistotilaisuuteen näyttävän taulun.





Tässä se herkkä hetki sitten on. Padan kansi aukeaa ja samalla Kyöstin haudantakainen kosto alkaa.


Ensimmäisen tunnin sisällä Kyösti oli hajottanut yhden viinilasin ja yhden decanterin.




Pata oli kerrassaan mainiota ja kukaan ei onneksi tukehtunut luuhun vaikka sitä laajasti illallisseurueen kesken pelättiin. Pekonoidut valkosipuliperunat kruunasivat makuelämyksen.

Tässä vielä resepti jos joku haluaa ottaa ylös ja kokeilla.

1. Adoptoi kukko
2. Anna sen pahoinpidellä sinua ja läheisiäsi säännöllisesti n. 5 kk ajan
3. Kosta vähintään yhtä säännöllisesti
4. Kyllästy ja ammu kukkoa
5. Kyni ja nylje se kiroillen
6. Kutsu naapurit syömään
7. Stressaa paistin onnistumisesta ja varaa ruokakriisin mitigoimiseksi runsaasti alkoholia illaksi
8. Marinoi vieraat kuohuviinillä, vodkalla, oluella, mustikkakotiviinillä, punaviinillä ja Vana Tallinna -glögillä. 

Kun tälle linjalle lähdettiin, saatte toisenkin reseptin. Myöhäisillan uusi suosikkidrinkki on löytynyt. Pohjoissavolainen glögiyllätys. Siihen tulee lasillinen mustikkaviiniä. Kun nesteen määrä on vajunnut yhteen neljäsosaan, täytetään lasi toisenlaisella viinillä. Jälleen kun juomaa on neljännes tähteellä, lisätään kylmää glögiä. Siitäkin huolimatta että tuotteeseen on tutustuttu ja todettu ainakin kolmeen otteeseen, että glögi pitää lämmittää ennen nauttimista. 




Mutta joo. Kyösti oli hyvä kukko. Sen ainoa vika oli että se oli täysin vittumainen.


15 kommenttia:

  1. Jospa se tartutti viimeisenä kostona teille kaikille salmonellan?

    VastaaPoista
  2. Juuri näin asit pitää esittää, kiitos, että sait meikäläisen melkein tukehtumaan karjalanpiirakkaan, kun ei enää pokka pitänyt reseptiä lukiessa!!! Aika kevyeksi jäi Kyöstin kosto loppujen lopuksi, vai olisikohan sillä jäänyt jotain yllätyksiä myöhemmäksi teidän varalle ? :D

    VastaaPoista
  3. Minullekin tuli tuo salmonella mieleen.... :D

    VastaaPoista
  4. Ei kahta ilman kolmatta, eikös se niin mene. Sitä pelätessä.

    VastaaPoista
  5. Hyvästi Kyösti. Minua jäi askarruttamaan, saiko aviomies perhotarvikkeita? Kyöstistä tuli mieleen todellinen sankari, Kukko Pärssinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perskeles jäi muuten kukonniska pihamaalle pyörimään. :O

      Poista
  6. hihhihhihii :D

    Nämä sun tekstit käy jo reseptiksi hyvään päivään ❤️

    VastaaPoista
  7. Kiitos ilopillereistä: yksi päivässä riittää kääntämään suupielet ylöspäin. Soisin sinun julkaisevan tarinoitasi myös kirjana. Iloista iltaa sinulle ja muillekin pirtin asukeille!

    VastaaPoista
  8. Saiko krapula uuden nimen, Kyöstipäivän paha olo?

    Mulla on ollut tuuri, herrasmieskukkoja kaikki tyynni. Paitsi yksi hiton kilipää joka lensi päälle ja nokkaisi mua otsaan niin, että verinoro valui silmään. Kohtasi Fiskarsin tuotapikaa.

    VastaaPoista
  9. Tasan ei käy Kyöstit. Meidän hieno herrasmieskukko (Hirnakan kasvatuksia) löytyi kuolleena orren alta. SE oli iso vahinko ja kukko haudattiin surkein mielin. Itekseen kuollutta ei arvaa pataan panna. Jäljelle jäi apukukkona häärinyt Elvis, joka ei ikinä tule täyttämään pääkukon toimeen vaadittavaa kelpoisuusvaatimusta. Se kun on pienoinen koristekanarotujen mix. Ei se edes yllä kanan selkään ja nokkii kanasiaan kuin akat toisiaan.

    Tarpeeseen olisi rehti savolainen (juu - samassa lauseessa molemmat sanat...) kukko. Tarkemmin Kiuruvetinen.

    VastaaPoista
  10. No höh, minä tiijän het puolenkymmentä vittumaista ihmistä eikä niitä kyllä kukkaa hättyyttele, se on tuo elukan osa semmonen... Mutta hyvä kun Kyöstistä tuli ees maittava pata, niin ei männy ihan hukkaan :)

    VastaaPoista
  11. Mummulassa oli Armas kukko, mikä koki saman kohtalon.

    VastaaPoista
  12. Hyvä resepti. Vaikuttaa toimivalta. Pitäis kokeilla. Kukon puutteessa kai käy mikä tahansa liha?
    OP

    VastaaPoista
  13. Kävipä onni, kun tänne löysin; kiitos makeista nauruista!! Kyöstin palasille RIP. Tämän hulvattomantraagisen stoorin opetus lienee: ei pidä sinun tunkiolla kukkoileman eikä eteenkään veetuileman... Ratevaa loppuviikkoa:))

    VastaaPoista