tiistai 21. helmikuuta 2017

Mitä on KonMari

Liityin KonMari Suomi -Facebook-ryhmään nähdäkseni viimein mistä asiassa on oikein kyse. Skrollailtuani hetken foorumia huomasin, että siellä jo nahisteltiinkin siitä, ettei ryhmässä saisi olla eikä ainakaan kommentoida mitään, ellei ole lukenut kirjaa ja "marittanut" omaa kämppäänsä.

Aika moni SoMe-ryhmä on kiva niin kauan kunnes sinne tulee muita ihmisiä.



Lainasin KonMari ykkösen aviomieheni siskolta. Hän oli päässyt sivulle 23 asti kirjanmerkin perusteella. Olen huomattavasti pitkäjännitteisempi ihminen ja olen nyt puolivälissä kirjaa. Nämä ekat kolme lukua keskittyvät tavaroista luopumiseen. Kondo opettaa karsimaan kampetta, mutta hän ei oivaltanut (tai kustantaja ei antanut oivaltaa), että ainakin kirjan tähänastisen sisällön olisi saanut tiivistettyä yhteen aaneloseen. Koska olen niin hyvä ihminen, referoin sen tähän kuin manulle illallisen.

Marie Kondon mukaan on olemassa kolme ihmistyyppiä. Ne jotka eivät raaski heittää tavaraa pois, ne jotka eivät osaa laittaa tavaroita paikalleen ja kolmantena näiden valloittava yhdistelmä. Hänen empiirisen tutkimuksensa perusteella 90 % porukasta kuuluu tuohon pahamaineiseen kolmanteen ryhmään. Meidän taloudessamme ukki kuuluu ryhmään 1 ja aviomies ryhmään 3. Minussa taas ei ole mitään vikaa.

Huushollin siivoaminen vaatii pari yksinkertaiselta kuulostavaa juttua. Päätä mitä heität pois ja mihin laitat jäljelle jäävät tavarat. Älä haksahda säilytysratkaisuihin kuten laatikoihin, koska ne ovat perimmiltään roinan piilottelua varten. Järjestä tavaralaji kerrallaan, älä siis huoneittain tai kaapeittain. Vain kasaamalla saman lajin tavarat yhteen paikkaan hahmotat tavaroiden määrän ja kykenet tehokkaaseen karsintaan.

Ennen urakkaan ryhtymistä on asetettava itselleen tavoite. Tämä tarkoittaa sitä, että kun homma on tehty, millaisen elämäntyylin se mahdollistaa, mitä silloin teet ja millainen olet. Tyypillisesti tähän tuntuu liittyvän yrttiteen juomista yksinään kammarissa ja joogaamista. Kun kaiken roinan kohina on kaikonnut, oivaltaa mikä oikeasti vituttaa. Tässä kohtaa monella on kuulemma mennyt puoliso ja/tai työpaikka vaihtoon.

Miten kamoista sitten päästään eroon? Helposti. Käy läpi tavarat seuraavassa järjestyksessä: 1) vaatteet 2) kirjat 3) paperit 4) sekalaiset 5) tunnearvotavarat. Jos esine tuottaa iloa, pidä se. Jos ei, heitä se pois. Selvästikään Kondo ei tunne esimerkiksi suomalaista kirjanpitolakia.


Ei tuota iloa.


On tärkeää, ettet näytä perheellesi mitä heität pois. Karsi omat tavarat. Älä toisten. Älä tuputa tavaroitasi kenellekään. Marie lupaa, että muu perhe innostuu siinä sivussa ja alkavat marittaa omia kamojaan. Ja kun on marittanut omat tavaransa, eivät toisten sotkut enää edes niin paljoa haittaa.

Minä petyin jo siinä vaiheessa, kun ei ollut lupa viskata toisten kamoja pois. Koska olen hyvä ihminen päätin kuitenkin, että käyn omat romuni läpi ja jään innolla odottamaan miten tämä saa aikaan sen, etten repisi jatkuvasti verkkareitani mm. näistä asioista:



Aviomiehen  harrastesoppi



Tyyppiesimerkki isäni "ei sitä tiiä jos joskus tarvii" -mentaliteetista




Tarviiko kommentoida edes?




Kondo väittää, että "luonteeltaan laiskat ja siivottomat oppivat siivoamaan kunnolla, jos noudattavat KonMari-menetelmää, jopa ne, joiden suvussa on ollut sottapyttyjä sukupolvesta toiseen tai joiden elämä on erittäin kiireistä.". En ole selvittänyt vielä asiaa, mutta luulen, että Kondo on sinkku, joka asuu kompaktissa kaupunkiasunnossa. Hän ei ole kuullut autotalleista, harrastehuoneista tai maatiloista. Eikä ainakaan aviomiehestäni ja hänen suvustaan.

Kolmannessa luvussa opetetaan uusi suorastaan orgastinen tapa säilyttää vaatteita. Ne pitää pystyviikata ja laittaa vetolaatikoihin. Sukista lähtien.





Kondo kertoo että sukkia etenkin kohdellaan kaltoin. Ne palvelevat ihmisiä pyyteettömästi ja ne myttyytetään ja viskataan jonnekin pinkan jatkoksi.

Perkele kun pitää vielä tässä elämässä alkaa ajatella sukkienkin tunteita.

Olen päässyt prosessissa ekaan vaiheeseen. Päätin tavoitella elämäntyyliä, joka Rehtorilla on. Voin ottaa aina rennosti ja jos jokin ei mene mieleni mukaan, voin kusta pokkana toisen omistamaan sohvaan ja luotan täysin siihen ettei kukaan kuitenkaan ammu kuulaa kallooni vaikka haluaisivat.


Thug life.


Muuten. Julkaistuani Rehtorin peruslauantaikuvan sosiaalisessa mediassa ystävieni ja pääasiassa puolituttujen iloksi, minulta leikkisästi kysyttiin onko aviomies koiratarhassa.

Minähän en leiki.




Alan seuraavaksi ajatella sukkien tunteita. Palataan.

62 kommenttia:

  1. Mie en tykkää tuosta konmarisemisesta: japanilainen kaupunkieläjä olisi pulassa suomalaisella maaseudulla tai lapsiperheiden kanssa, tai kenen tahansa kanssa. Aggregaatti ei juuri nyt tuota iloa, mutta odotahan, jos sähköt menee...Jotenkin niin uusavutonta, että siihen, mitä pitää pistää pois, tarvii oppaan. Jos ei nyt ole muuta tolkun tekemistä, tai tolkutontakaan sen puoleen, niin voihan niitä sukkia laskostella vaikka millä metodilla. Ainoa, missä tuo voisi olla hyvä, on teinin huoneen siivous. Sukkien tunteet taas liittyy tähän japanilaiseen hengelliseen kulttuuriin, että kaikkialla on henkiä.

    Ensi vuonna tulee uusi oppi järjestää tavarat, ja sitten seuraa sellainen uskonsota, että ei pahempaa ole nähty.

    Minun villasukat haluavat just nyt pesuun.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, ihastelen syvää yhteyttäsi villasukkiisi. Kuiskailiko ne sulle vai saitko sähköpostia?

      Tempaisin vaateinventaarion eilen ja on myönnettävä, että kaikkien vaatteiden yhteen kokoaminen ja lajeittain ryhmittely pisti miettimään ja ymmärtämään miten paljon vaatetta mulle on kertynyt. Olin tehnyt rankalla kädellä karsinnan joku viikko sitten ja nyt lähti kyllä ihan helkkaristi lisää myyntiin.

      Kuulin että kirjan kakkososa on himpun erilainen, siinä Kondolla on mies ja lapsia :D

      Poista
  2. Marille semmoiset terveiset, että miun mummo lähti hepalla ja kärryillä evakkoon kahdesti ja siinä oli tavarasta luopumista ihan tarpeeksi kolmanteen polveen asti. Vakavasti puhuen luulen, että tällä asialla ihan oikeasti on jotain tekemistä sen kanssa, että esim. itse en kykene heittämään pois mitään ilman, että säilön sitä ensin jossain takavarastossa vähintään kymmenen vuotta varuiksi.
    PS: Tunnesyistä olen säästänyt Nokian Mobira Cityman 300 -puhelinta vuodesta 1996.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne jotka ovat kokeneet tai läheisten kertomusten perusteella tietävät mitä on kun ei ole mitään suhtautuvat luultavasti tavaraan eri mentaliteetilla. Eniten hävettää tää tuhlailu vaikka pidin itseäni aiemmin harkitsevana ostajana ja olin sitä mieltä että mulla on järkevä määrä rytkyjä.

      Olen pitkään haaveillut ryhtyväni ammattijärjestäjäksi. Voipi johtua siitä kun oon näitä ranchien tavarataivaita tuijotellu koko ikäni :D

      Haluatko avata tarkemmin Citymaniin liittyvää tunnearvoa?

      Poista
    2. Minäkin luulen samoin �� mummoni oli sota-ajan ihmisenä aivan haltioissaan esim kannellisista viili- tai raejuustopurkeista jotka pesi ja uusiokäytti.

      Poista
  3. �� hauskasti kirjoitettu, tuossa kirjapitäjäkohdassa repesin ������

    VastaaPoista
  4. Pitää lukea se kakkonenkin, koska siinä kohtaa Mariella onkin jo itselläänkin mies ja tenava. Alkaa kummasti olla hänellä mieli muuttunut sen suhteen, mitä pitää säilyttää... ja tuli jo armoa, että jos tavara ei niin miellytä, mutta on kuitenkin tarpeellinen, sen sitten saakin säilyttää.

    Oot kuule ihan selvästi innostunut sinäkin tästä marittamisesta... =D niin on siistit vaatepinkat, että!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tästä olen minäkin legendaa kuullut. Kolmannessa muuttaa maalle miehensä ranchille?

      Poista
  5. Ihana referointi. Kiitos. Nauroin ääneen, herätin vauvan ja meikit meni uusiksi mutta uskallan epäillä olisiko niin käynyt kirjan kanssa. Tuskin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos taas päivän piristävimmästä kirjoituksesta! Olette huippuja!

    VastaaPoista
  7. Tää oli ihana! Päätin jo aikaa sitten, etten koske Kondon kirjoihin (eivät kuitenkaan tuottaisi iloa). Nyt ei tarvitse senkään puolesta, että tämä referaatti taisi tiivistää koko homman parhaalla tavalla :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kyllä tuotti kondon kirja iloa. Sain hyvät naurut monessa kohtaa sitä lukiessani. Marittamaan en ole lähtenyt enkä kertaakaan ryhmässä uskaltanut kommentoida. Paljon hupia niistä kommenteista olen kuitenkin saanut.

      Poista
    2. Epämarittajan ei todellakaan kannata kommentoida siellä mitään, tai siis ei silloin, jos kritisoi jotain. :D Lentää meinaan pihalle nopeammin kuin talonmies liukkaalta peltikatolta.

      Poista
    3. Voi kun muut ymmärtäisivät aina olla samaa mieltä kuin mitä itse.

      Poista
  8. Saman tyylisiä ajatuksia minullakin heräsi kirjaa lukiessa :D
    http://pienenpienitalo.blogspot.fi/2017/01/konmari-kirjan-satoa.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto, unohdin ottaa kuvia omasta kotiäitieleganssistani. Muistui mieleen kun luin sun raportin aiheesta.

      Poista
  9. �������� t.memmu

    VastaaPoista
  10. Olisikin asiat niin yksinkertaisia - viittan jo todettuun lapsiperheen elämään maaseudulla. Entisenä yrittäjänä säilyttelen 10 vuotta kirjanpitoja myöskin.

    Tällä hetkellä eletään remontin keskellä, mikä on kyllä edellyttänyt parin huoneen täydellisen tyhjäämisen. Jottain saalista siinä on roskiin ollut. Keittiön pöydällä on kaffekuppien kanssa sulassa sovussa sorkkaraudasta lähtien hyvä kattaus työkaluja. En Marise.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Remonttielämä. Ah. Mutta teillä vissiin löytyi yhteisymmärrys romppeen vähentämisestä? Vai oliko teille murtauduttu ja varas oli valikoinut toisten tavaroita pelkästään?

      Poista
    2. Ei vissisti ole yhteisymmärrystä. Mies ei panisi mitään pois, koska sitä VOI vielä tarvita. Salaa pistän roskiin tai poltan pois. Ei se siitä muutu.

      Poista
  11. Ihmettelen vain, miten noi meidän hatut ja lippikset ovat teille joutuneet.

    VastaaPoista
  12. Ah kiitos hauskasta tekstistä, piristit selkäpotilaan päivää!
    Itselläni konmaritus toimi todella hyvin, ja todella mieskin alkoi sitten minun jälkeeni marittamaan. Koti tuntuu todella hyvältä nykyään. Oonkin nauranu et nuori kaupungissa asuva japanilainen onnistui opastamaan keski-ikäistä maalla asuvaa suomalaisnaista ja se ei oo ihan vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä vointeja sinulle!

      Niin vaan minuakin neuvottiin tuolta kaukaa. Ehkä siksi se just toimi kun en pystynyt väittämään vastaan.

      Poista
  13. Kiitos mahtavasta kiteytyksestä ;D Itse pääsin sivulle 40 saakka, selasin pikapikaa loppuun, katsoin ympärilleni ja huokaisin. Se siitä mun konmarituksestani.

    VastaaPoista
  14. Erinomainen referaatti kirjasta. Mitään ei jäänyt pois!

    VastaaPoista
  15. No ompa taas perkeleesti kommentteja...
    Mä viskaan surutta tavaran/vaatteen/esineen pois, ellen oo käyttänny sitä kolmeen vuoteen. Tätä oon tehnyt jo kolkytä vuotta, no tuohon EI kuulu työkalut tai aseisiin liittyvät. ;D

    Pystyviikkauksen opin crazyrussianhackerilta kolmisen vuotta sitten ja se toimii erittäin hyvin, en piä vaatteita laatikoissa vaan vaatekaapin hyllyillä koreissa.

    Miten lapsi/äiti/isä voi??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reikäraavvassa ei ou raha hukassa! Työkaluja ennemmin viskelee pois kirjoja.

      Voitko kirjoittaa raportin pystyviikkauksen taiasta?

      Meillä menee ihan hyvin. Ipana syö, nukkuu ja paskoo eli toimii odotusten mukaisesti. Ei ole ollut onneksi kippeenä. Minua ahdistaa milloin mikäkin asia eli normisetti. Isäntä liehuu mehtähommissa päivät ja yöt läppeensä. Huomenna lähtee Saksaan muutamaksi päiväksi.

      Poista
  16. Jos noita näköisällä olevia tavaroita äkkiä kahtois, sammutuspeittoa en varmaan oo käyttänyt kahteen vuoteen. No se ensimmäisenä lähtee.��Pirjo itä-Suomesta

    VastaaPoista
  17. Suruta konmaroin myös puolison tavarat. Onneksi asutaan taajaman ulkopuolella eikä naapureitakaan ihan nurkkapielissä ole, niin tuleen vaan kaikki joutava. Kirpputorikasseista ne pois heitettävät kamat jotenkin pääsee karkaamaan takas, mutta tuli ei anna armoa millekään. Ja todellakaan ei kannata kellekään huudella mitä on tuleen tuikkaamassa, ihmettelee vaan bambisilmillä että mikä tavara ja minne hävinny..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurustelun ensimmäisinä vuosina poltin miehen kumiteräsaappaat. Kertaakaan en nähnyt sen niitä käyttävän, joten siivouspuuskassa eliminoin ne ruttuun vääntyneet saappaan resut. Aikaa tästä on kulunut jo ~6 vuotta, mutta yhä säännöllisin väliajoin niitä liki itku silmässä muistellaan. Tästä oppineena en enää tunnusta mitään. Tai sitten ne kuului siitä tunnearvo-kasaan, mutta vetoan siihen ettei silloin vielä konmari itsekkään tiennyt konmaria olevan olemassakaan

      Poista
  18. Luin sen verran Konmarista, etten tuntenut sen täydelliseen omaksumiseen. Vaatelaatikon järjestäminen oli yksi omaksuttavista jutuista. Pakko myöntää,että rullatut sukat ja pikkarit on helpompi napata laatikosta ja järjestys säilyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo vielä lähtenyt järjestämisestä kertoviin lukuihin. Arvelin tehdä tän karsinnan. Eipä onnistuisi ellei lammasfarmari ois viihdyttämässä ipanaa. Ja siltikin mun kärsivällisyystasolle liian hidasta.

      Poista
  19. Loistava kirjoitus! Luin sen verran Konmarista, etten tuntenut tarvetta sen täydelliseen omaksumiseen. Vaatelaatikon järjestäminen oli yksi omaksuttavista jutuista. Pakko myöntää,että rullatut sukat ja pikkarit on helpompi napata laatikosta ja järjestys säilyy.

    VastaaPoista
  20. Sain lahjaksi numero kakkosen, ykköstä en ole lukenut. Eikä tämän perusteella tarvitsekaan :). Kakkosesta katsoin, missä järjestyksessä koko homma pitää aloittaa. Siihen jäi, enkä juuri nyt löydä kirjaa mistään... Hankin alekorista itselleni toisen mielestäni yhtä kyseenalaisen opuksen HYGGE, hyvän elämän kirja, Meik Wiking. Kyllä tanskalaiset osaa. Suosittelen, innolla odotan kommenttejasi siitä.

    VastaaPoista
  21. Liityin myös siihen face-ryhmään ja erosin parin päivän päästä. Miten ihmiset jaksaa jauhaa ees taas samaa asiaa... Ja kun mulla on se harrastehuonekin - käsitöille ;)

    VastaaPoista
  22. Sain ykkösen joululahjaksi. Äsken harpoin sivulle 25. Harpoin, koska en kestä lätinä-kirjoitustyyliä. Miksi kiusaisin itseäni lukemalla yhtään pidemmälle?

    VastaaPoista
  23. Minulle ei tuota iloa keittiön tavarat, ei siivousaineet ei imuri. Monet vaatteistani ei tuota minulle iloa. Jos Konmarittaisin kotini jäisin sinne istuskelemaan sohvalle iltapukupäällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulla olisi noiden lisäksi kirjoja! Olisin myös ilman pesukonetta ja noita samoja hemmetin kirjanpidon papereita. Elina

      Poista