tiistai 30. toukokuuta 2017

Soijaa ja säkkituoleja

Kävin kirkonkylällä asioimassa. Perjantaina menen taas ökysyömään ja halusin hankkia uuden asukokonaisuuden juhlan kunniaksi ja osittain myös siitä syystä, että minulla ei ole mitään päällepantavaa, koska olen marittanut kaiken. On huono idea, että pessimisti ryhtyy marittamaan, koska eihän tällaiselle mikään iloa tuota.

Myyjä kokosi lajitelman erinäisiä retonkeja ja niitä sitten sovittelin ja mölysin samalla jälkikasvulle, jotta viihtyy. Valitsin Soijaa pukkaa -mallistosta eli Soyaconceptilta spandex-housut, löysän topin sekä ohuen neuloshurstin. Olin aidosti tyytyväinen ostoksestani. Pelkästään siitä ois jo voinut ennustaa, että vituiks tämäkin hanke menee.

Ajelimme lammasfarmarin kanssa pihhaan ja koska hän ei tajunnut pyytää, ehdotin itse, että voisin esitellä uutta luukkiani. Näin tehtiin.

Kun vedin kammarissa housuja jalkaan, mietin että mistäs lähtien taloudessa on ollut säkkituoli ja että mitä lammasfarmari oikein yhtäkkiä telekkuaa sellaisen kanssa.

Sitten tajusin, että se olenkin minä. Hyvä on lähteä tällä kahinalla kaapuntiin.




Kilautin myymälään. Kahina voi kuulemma lähteä kun housut on ekan kerran pesty. Se onkin viidenkympin kysymys, kannattaako kokeilla vai käykö nöyränä palauttamassa muotihiihtarit kauppaan. Niitä on kuulemma myyty paljon mutta koskaan kukaan ei ole valittanut tästä asiasta.




Säkkituolihousut, Soyaconcept, 49,90 e

Ounastelen, että sain viimeistään kanta-asiakasrekisteriin maininnan: asiakas on hullu.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tuutulauluja

Yksi suosikkibloggaajistani, Pekka, on myös äskettäin lisääntynyt. Hän kirjoitti tuoreimmassa postauksessaan tuutulauluista. Tai tarkemmin niiden valikoiman ohuudesta. Hän ratkaisi asian laulamalla infantilleen mm. Johnny Käteistä.

Tästä inspiroituneena jaan Vuoden Siivoojan tuutulaulun, jota voitte vapaasti hyödyntää ipanoidenne ja lapsenipanoidenne kanssa. Toivottavasti arvostatte evankelisluterilaista sovitusta. Laitoin kerralla purkkiin koska olen myös äärettömän lahjakas laulaja.




Ei tällä erää muuta.


lauantai 27. toukokuuta 2017

Kirpparit ovat perseestä

Olimme lammasfarmarin kanssa varmoja, että vihdoinkin saamme romumme myytyä. Erittäin voimallisesti perseestä olevien nettikaupusteluyritysten jälkeen päätimme raahata romut Leppävirran Matkailukeskus Unnukan peräkonttikirppikselle.

Yle tarjoili juuri sopivasti vielä parhaat vinkit kirpparimyyjänä onnistumiseen.

video




Menekki tulisi olemaan taattu. Olimme valmiita taistoon.




Myyntiin menevien tavaroiden loniminen oli helppoa. Pistänette merkille mm. korujen upean esillepanon.




Varsinainen haaste oli tavaroiden saaminen autoon. Kun oman kiulun antaa aviomiehelle tukikohdaksi harvennushakkuu-urakoiden ajaksi, voitte uskoa, että kaikki mahdollinen roina kulkeutuu autoon ja sinne jää kuin paska junttilan tuvan seinään.


Ei ihan yllä ikkunoiden tasalle. 




Pakollinen viinapullo. Koskaan ei voi näillä seuduilla tietää milloin tulee esim. hirven kaatajaiset.


Koska olen järjestelmällinen ja suunnitelmallinen ihminen, halusin laittaa kaikki valmiiksi, jotta aamun aikainen lähtö sujuisi jouhevasti ja ilman ylimääräisiä muuttujia. Soitin aviomiehelle ja kerroin, että siirrän tavarat autosta aittaan. Vietyäni sinne yhden akkuporakoneen, totesin paremmaksi taktiikaksi vain mättää tavarat nurmikolle ja luottaa, että kaveri ne siitä jonnekin roudaa. Pelkästään tähän ja roskien erotteluun meni puoli tuntia.




Alkupalat.





Koskaan ei voi olla liikaa parkkikiekkoja. Vissiin ostettu sitä mukaa lisää, kun lava-auto on niellyt entisiä.




Löysin myös pientä välipalaa.




Väittävät, että ihminen on oppiva eläin. Paskapuhetta. Mitään emme ole oppineet Kuorman asianmukaisesta lastaamisesta ja sidonnasta



Sitten raportti varsinaisen tapahtuman annista. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että peräkonttikirppikselle on tärkeä tulla hyvissä ajoin. Näin voi varmistua, että saa paikan mahdollisimman läheltä matkailukeskuksen pääpaikkaa. Mallisuoritus kuvassa.






Ylen antamien ohjeiden mukaisesti sijoitimme vaatteet rekkiin. Rekin tosin vaihdoimme lammasfarmarin eteisnaulakkoon, johon survoimme hengareilla liikaa vaatteita ja pääsimme aitiopaikalta seuraamaan, kun tuulenpuuska heitti koko paskan asfalttiin. Ihmettelen ainoastaan sitä, ettei se kaatunut auton konepellille, vaan joku jumala jossain oli tämän kerran meidän puolellamme.

Vuodenaikaan sopivaa tavaraa edustivat mm. lampaantaljat, jouluiset purkit, Talviruokaa-kokkikirja ja enkelikoristeet. Iloinen olemuksemme ryvettyi noin 20 minuuttia kirppiksen alkamisesta, kun totesimme, ettei asiakkaita hirveästi ole liikenteessä. Ounastelen, että valmentaja Marjamäellä on enemmän Facebook-faneja. 

Aviomies oli lapsen ohjelmapalveluiden tuottajana. Ekan puolen tunnin aikana ukko oli käynyt jo ostamassa ipanalle muovisen Plaston mopon ja joku mies hyökkäsi heti perään kyselemään meiltä, että tulikos nää airot tänne, että joku mies kävi ostamassa ja sanoi, että vie lava-auton ja peräkärrin luokse oottamaan.



Peräkonttikirppiksen järjestäjä oli upeasti ajan hermolla, sillä samana päivänä järjestettiin Varkaudessa itse Huutokauppakeisarin toimesta tapahtuma ja Kuopiossa taas olivat käynnissä kaksipäiväiset torikauden avajaiset. Selvähän se, että Leppävirta vetää näistä kolmesta pisimmän korren.



Yksi pätevä neuvo Ylen videossa oli, että varkaiden varalta laitetaan esille vain yksi kenkä paristaan. Toivon, että olisi ollut edes varkaita liikkeellä, niin olisi ollut jännempää.





Kukapa ei esimerkiksi haluaisi näin tasokasta ovikoristetta?



Myyntitilanteet loivat uskoa ihmiskuntaan. Toivoin ostohousut jalassa liikkeellä olevia asiakkaita ja keskustelut olivat mm. tällaisia:

Asiakas: Paljon nää tiskirätit maksaa?



Minä: No heitäpä tarjous.
Asiakas: 50 senttiä yhteensä.
Minä: Sopiiko euro?
Asiakas: Emmäsitte.




Taidan tehdä silleen, että ens kerran ajan ihan vittuillessaan tavaroiden kanssa kirppikselle ja jokaiselle kyselijälle sanon, että siis ei nää myynnissä oo.



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Mitä vittua mä just luin

Huomasin paikallislehdessä Risto-Pekan kirjoittaman tarinan äitiydestä. Tekstilajiksi oli merkitty pakina. Siitäkään huolimatta en ole varma, onko kyseessä ironia, vai onko kaveri pohjimmiltaan tosissaan. Sen verran siinä sekoittuvat täydelliseen sovinismiin hyvinkin aidon oloiset muistelot ja kuvaukset kirjoittajan omasta mummosta, äidistä ja tyttärestä.

"Olin ainoa poika sisarieni joukossa ja niinpä tiskit ja siivous olivat heidän puuhiaan. Minä toin puita uuniin, lämmitin saunaa ja sain tehdä miesten töitä. Niin minusta kasvoi mies."

"Tulevaa vaimoa riiatessa en ajatellut häntä äitinä. Oli ihan muuta mielessä. Mutta niinhän siinä siten kävi, että kohta istuin sairaalan synnytyssalin kiikkustuolissa, tupakoinnin kokonaan lopettaneena, kun hänestä tuli äiti. Ylpeydekseni hän laihtui kohta entiselleen."

Kaikille ristopekoille tiedoksi, että löysin aateekoosta ja intternetistä mahtavan lukuvinkin.






maanantai 15. toukokuuta 2017

Mulder-tarra, nyt se on täällä!

Suuren kysynnän vuoksi (2 henkilöä) saatavilla nyt ultrasuosittu A5-kokoinen Mulder-tarra staattisena versiona, hintaan 20 EUR kappale. 

Erittäin toimiva tarra avokonttoriympäristöön henkilölle, joka todistetusti osaa kaiken muita paremmin. Älä häpeile viestiä ylivertaisuudestasi!





Jään odottamaan nyt niitä tilauksia sitten. Niin.


perjantai 5. toukokuuta 2017

Terveisiä Vuoden valittajalta

Kun viettää aikaansa pääasiassa pihassa, alkaa jossain vaiheessa pantaa kiristää. Jotain äksöniä olisi saatava, että jaksaa. Yleensä tosin alkaa vituttaa vielä enemmän, kun saa maistaa miltä vapaus tuntuu. No, jos ihan tarkkoja ollaan, tämä tavoiteltu "oma aika" merkitsee esimerkiksi sitä, että yrität neljässä tunnissa keretä kaikki nämä: ajaa kaapuntiin, käydä kampaajalla, morjestamassa työkavereita, hakemassa ruokaostokset, etsiä pilkkitoukkia kahdesta paikasta ja keretä vielä ennen lossitaukoa kotia kohti.

Tällaisessa tilanteessa maailma alkaa pienetä pienenemistään ja mitättömät asiat alkavat ärsyttää enemmän kuin sisäänpäin kasvanut genitaalikarva. Näinä aikoina myös suvaitsevaisuus erinäisiä kasvatusvinkkejä kohtaan heikkenee. Milloin pidät lasta liikaa sylissä, milloin liikaa lattialla. Joskus alusta on liian kova ja joskus turhan pehmeä. Voit kokea epäonnistumisen tunnetta siitä, ettei puolen vuoden ikäinen vauva ole vielä oppinut vaipattomaksi ja selkeästi se on sun syy, jos lapsi vierastaa. Mikään normaali kehitysvaihehan se ei ole. Ja kermaa kun et anna kakusta, oot paska.

Ja minulta ei ole kenelläkään varttuneemmalla naispuolisella tuttavalla mitään muuta kysyttävää kuin että onko maito riittänyt.

Kun aloin osoittaa näitä alustavia hermoromahduksen merkkejä, ystävä ihan sattumalta (uskoo ken tahtoo) lähetti viestiä ja kysyi, että haluatko lähteä leffaan ja syömään. Todellakin. Tämä menestyksekäs ja ultratyylikäs varatoimitusjohtaja halusi mennä katsomaan kun geenimanipuloitu pesukarhu pelastaa galaksin kolmedeenä. Eihän siinä. Olin kyllä siinä tilassa, että olisin voinut lähteä vaikka Arttu Wiskarin konserttiin.

Lähtö oli perinteisesti stressivapaa. Odottelin autoa käyttööni ja katselin eteisessä erittäin vekkulisti piilotettuja roskapusseja, jotka eivät olleet sattuneet aviomiehen kyytiin. Viedessäni tämän pilkkireppuja eteisen komeroon nalkutettuani ensin kaksi kuukautta siitä, että ukon pitäisi ne sinne viedä, huomasin että joku neropatti oli ajan saatossa heittänyt komeroon roskapusseja. Kiitän viivästynyttä kevättä hajuhaittojen minimoinnista. Lähtiessä kun roskakassien yli kävelee, on täysin ymmärrettävää, että tulee just semmonen olo, että jotain kyllä nyt unohtuu.


Where's Waldo?


Vastoin kaikkia odotuksia pääsin liikkeelle ajallaan. Kesärenkailla oli hyvä lähteä kylän ek:ta ajamaan.



Erityisesti ilahdutti, että isäntä oli pitänyt lupauksensa ja siivonnut auton. 


Ei koskaan voi tietää milloin tarvitsee näppäimistöä tai rommia.




Kaverinkin oli mukava istuutua siistille etupenkille.




Ai niin. Semmoisia terveisiä muille koiranomistajille meidän perheen ukoilta, että "ihan turhoo on koiran tassuja ruveta millään pyyhkeillä hinkkoomaan, juoksuttaa lopuks vuan nurmikon kaatta ennenku ottaa sisälle.".

Tässä muutama kuva sängystäni, johon huomauttaisin että on matkaa n. 20 metriä ulko-ovelta. Voitte kuvitella.







Ps. Muistakeehan nyt tilata niitä tarroja, te jotka niin uhositte :D