keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vuoden siivoojan katselukirja perheen pienimmille

Lastenkirjat antavat maailmasta sellaisen kuvan, ettei pieni ihmistaimi tiedä mitä on oikeasti luvassa. Luulen, että tästä syystä vauvat ja lapset nauravat paljon. Muutaman kuukauden mittaisen katselukirjaopasuran tehneenä henkilönä suunnittelin uudenlaisen ja huomattavasti mielenkiintoisempia yksityiskohtia ja keskustelun aiheita sisältävän teoksen.

Seuraavassa esittelen teille Ennen ja jälkeen -otokset mallinarratiivien kera.



Oi, kuinka kauniita auringonkukkia!



Oi, kuinka kauniita mitäsvittujanämäon! Opetellaan yhdessä: boheemi. Sano perässä. Boheemi.








No siinäpä vasta on topakka portti.



Katsopas, lapseni. Tässä näet artesaaniaidan, joka on vahvistettu maailman parhaalla ja kestävimmällä materiaalilla eli paalinarulla.





Kaunis valkoinen talo, ja katso miten kaunis veranta siinä on.



Tämä tässä on luonnonystävän koti. Kun maahan pudonnutta ikkunaa ei korjaa ja laita takaisin paikalleen, vinnille saa oivan pesimistilan erilaisille linnuille ja miksei lepakoillekin.






Onpa iloisen näköinen kisu.



Tässä on kisu, joka ilmein ja elein kertoo mielipiteensä emäntien metallinpaljastusurakasta.






Tässäpä on tosi hyvännäköinen ja elinvoimainen koira!



Tämä tässä on pieni ihme. Koiraa on pistänyt ampiainen tai kyy ja hauva sai vakavan allergisen reaktion. Toista kanssani, allergisen reaktion. Ja koiralta lähti kaulasta kaikki karvat pois ja kaula turposi jalkapallon kokoiseksi. Ja se on vieläkin elossa!





Tämä on lato. Mitähän siellä on sisällä, olisiko vaikka kuivaa heinää.


Kuvassa on suuri opetus. Näin käy, kun ei huolla rakennuksia. 






Onpas iloinen veikko ja katso miten ihania vihanneksia hänellä on laatikossa. Ne ovat varmasti tosi hyviä.



No nyt on tomaattisato onnistunut yli odotusten. Kuvassa näkyy ihan uusi jalostettu lajike - aurajuustokirsikkatomaatti.




Mitäs sanotte, laitetaanko teidänkin lapsellenne Vuoden siivoojan maatalousrealismikuvakirja tulemaan?

7 kommenttia:

  1. Harmi kun omat muksut on ohittaneet kuvakirjaiän. Kompensaatioksi linkkasin tämän postauksen jälkikasvun luettavaksi ;)

    VastaaPoista
  2. Harmi ettei ole lapsia eikä lähipiirikään tunnu lisääntyvän. Jään odottelemaan VS:n itsepiristyskirjaa aikuisille. Tai jotain. Sellaista Bradley Trevor Greive -tyyppistä.

    VastaaPoista
  3. Voisin tilata muutaman kappaleen päiväkotiin pikkuisille katseltavaksi...Olisi meillä aikuisilla kerrankin mukavaa luettavaa :D :D Kuukauden sisällä olen ärsyyntynyt moneen otteeseen lasten kuvakirjojen tasosta.-E-

    VastaaPoista
  4. Kyllähän se on niin, että kun mukulalle heti näyttää, että minkä näkösessä maailmassa hän tulee elämään, niin eipä siinä "ahaa" vaiheessa tuu niin karmeita yllätyksiä. Säästyy siltä mitä nyt aikuisena kokee matkamanuskoita selaillessa. Siinä on niin komiaa rantaleijonaa, koristeltua drinkkiä ja messevää ruokaa. Perillä näät rantahylkeitä, kalja on lämmintä ja ruuassa oleva majoneesi haiskahtaa.

    VastaaPoista
  5. Lapsia ei oo eikä tuu, mutta voisin ottaa tuon kirjan ihan itelleni. :D

    VastaaPoista
  6. Joo, komppaan edellistä kommentoijaa siinä mielessä, että tekisi hyvää monelle aikuisellekkin tuollainen realistinen kuvakirja. Myös allekirjoittaneelle. Loppuisi tämä ikuinen haaveilu paremmasta elämästä! ='D

    VastaaPoista
  7. Maalaisromanttisuus on niin ohi/förbi/passé. Maalaisrealismi on uusi musta ja kaikkea muuta siistiä.

    Kiitos tästä, voisin ottaa omaksi yhden kappaleen. Kakkososaan voisit laittaa söpöjä maalaistalon eläimiä ja niiden asumuksia; talli, kanala, navetta, laidun.

    VastaaPoista