perjantai 25. joulukuuta 2015

Oikeassa olemisen tuskaa ja joulun ihmeitä

Kinkku on valmis kun sisälämpötila on 75 astetta ja rasva valuu keittiön lattialle.

Aaton puolella noin klo 01:00, kesken torkkuvoittoisen televisiovastaanottimen toljottamisen, alkoi keittiöstä kuulua outoa rätinää. Aviomies oli että ei se oo mittään. Sanoin että varmasti roiskuu rasva uunin pohjalle, ihan sellainen ääni on. Eikä oo. Onpas. 

Eiku perseet penkistä ja todistamaan että uunin pohja lainehti rasvasta ja sitä oli jo valumassa lattiallekin. Ikävä olla oikeassa. Tilanne hoidettiin talouspaperilla ja kastikekauhalla.

Saatiin siinä tolskaamisen jälkeen kinkku nostettua leikkuulaudalle ja siivottua enimmät uunista, alalokerosta ja lattialta. Kun tilanne näytti olevan hallinnassa, aviomies halusi välttämättä kaataa uunipellillä lilluvat rasvat biojätesankkoon. Sanoin että älä ala kikkailemaan, annetaan rasvojen vaan suosiolla jäähtyä ja lapetaan ne hyytelömuodossa sitten pois. Mutta ei. Lopulta lattialla oli puolen neliön ympyrä rasvaa. 

Ei ne muut ymmärrä miten vaikeeta on olla aina oikeassa. Sitä näkee jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja kukaan ei usko.

Aattoaamu alkoikin sitten uuninpesulla.





Joulu on koiralle stressaavaa aikaa. Kinkun tuoksu tuntuu kärsään alituiseen ja suorastaan viettelee hyppäämään pöydälle. Valitettavasti penikokoisen eläimen mitta ei riitä sinne saakka minne ajatukset yltävät. Vähään on tyytyminen. Piparitaikina ja piparkakut ovat toinen hurmostilan aiheuttaja.


"Ihan tuntuu kuin joku tuijottaisi."




Piparkakun kerjuu käynnissä.



Joululahjat olivat mieleisiä. Suurin riemu saatiin robotti-imurista, jota ei pysty käyttämään Rehtorin oleskellessa kiinteistössä. Video tarjonnee riittävät perustelut.





"Mikäs helvetti se tuo.... Okei, nyt kuolet!"


Että sellaista.



Aikuisten kesken vietettyyn jouluun kuuluu myös korttipelejä. Poikkeuksellisesti pasianssinpeluun sijaan yhdessä. Voiteluaineena käytetään konjakkia. Sitten joutaakin nukkumaan kun on tarpeeksi pitkään pelattu ja pullo vajunut riittämiin.


Virallinen valvoja avustaa


Ihmiset uskovat vielä ihmeisiin. Niin minäkin. Totesin aviomiehelle: "Minä lähden nyt Rehtorin kaa lenkille ja sillä aikaa sinä huolehdit siitä, että täällä tapahtuu joulun ihme eli nää romut häviää tästä pöydän äärestä."


Ennen



Jälkeen (lue: tunnin työn tulos)


Ulkoillessa voi myös pettyä. Pari vuotta sitten teetettin energiapuusavotta. Ei alkanut Jyväskylän Energiaa kuulua rankojen hakuun ja kyseltiin että voiskos noista polttopuita tehdä. "Ehei, kyllä ne haetaan, kelpaa niin kauan kun ei ala sientä kasvamaan". No, nyt ne kasvaa sientä. Kolme laanillista puuta. Kyllä mätänen minäkin, ei pelkästään rangat. Asiakaspalautetta lähti joulupäivän kunniaksi, palautekategoriavalinnalla "Moite".



Mätänemisestä puheen ollen. Löysin ukoille lipeäkalaa lopulta lukuisten asiointiyritysten jälkeen. Lipeäkala sai suuren suosion, ei mennyt uunissa vetiseksi hötöksi vaan kesti kasassa ja oli mukavan kiinteää (hyvä että ees jokin tässä kämpässä on). Tämä suorastaan pelasti heidän joulunsa. Nyt ovat ruokalevoilla ja sitä kestänee loppupäivän. Pakkaseen pitää kuulemma moista aarretta hommata, että pystyy pitkin kevättä suuresta herkusta nauttimaan.


Mmmm.... Not!


Meinattiin tänään tehdä jotain, muttei taideta tehdäkään. Menee se päivä näinkin. Makuuhaavat tulee kohta kun koko päivän sohvalla vaan retkottaa.

ps. Tätä kirjoitettaessa alkoi joku elokuva. Kysyin mikä se on. "Babe-possu", kuului vastaus. Olin että eikö ihan oikeesti tuu mitään parempaa? "No ei tuu! Kato vaikka ite."

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Näin selviät jouluvalmisteluista

Jouluvalmistelut olivat tänä vuonna erityisen kivuttomat. Kun jättää paljon niitä asioita tekemättä, joita suunnitteli tekevänsä, pääsee vähemmällä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Näyttää tuo jouluaatto tulevan silti. Tässä teille muutamia käytännön vinkkejä, ja tuleepahan samalla dokumentoitua oman muistin tueksi ensi joulua ajatellen.

Joulusiivous on laajalle levinnyt stressinnostatuskeino. Siinä saadaan nopeasti kehiteltyä parisuhdekonflikti jos toinenkin, kun kaiken pitää olla just eikä jetsulleen. 

Meillä tyypillisesti tuntien, viimeistään vuorokauden sisällä imuroinnista ja lattioiden pesusta jorkit kävelevät kurakengissään pirttiin. 




Aviomies vaihtoi auton, itse asiassa kaksikin kertaa, koska hänen veljensä osti häneltä Audin ja veljeltä vaihdossa saadulla Saabilla ei yksinkertaisesti pystynyt ajamaan kahta päivää pidempään. Vaihtoprosessin seurauksena eteisen kaikki tasot ja lattia olivat täynnä autosta hilattua kampetta. Yhdestä muovipussista löytyi mm. ruttuisia ja likaisia asiakirjoja (lue: kirjanpito loka-marraskuulta).

Varo mitä toivot, se voi toteutua. Niin tässäkin tapauksessa. Kamppeet siirtyivät olohuoneeseen. Siinä kohtaa luovutin. Ei meille kuitenkaan ketään kylään tule.


Päätös: Lopetetaan siivous kannattamattomana.



Ollaan tänä jouluna kolmestaan, joten jouluruoan osalta ei ole suorituspaineita. Pienenkin artikkelimäärän kanssa tolskaaminen voi silti osoittautua haasteelliseksi.

Kinkkua on hyvä varata semmoinen kohtuullinen 3,5 kiloa ruokailijaa kohden. Oman älyllisen ylivertaisuuden voi todeta iloitsemalla että kotona on isoja paistopusseja jo valmiiksi eli tänä vuonnapa ei muuten tarvitse toistaa rumbaa, jossa kinkkupussia etsitään viidestä eri myymälästä ennen kuin tärppää. Kunnes tulee se oivallus, että ei muuten riitä iso pussi. Sen pitikin olla jättipussi. Eikun nöyränä kirkonkylälle asioimaan. 



Lipeäkala oli myös kiven takana. Sitä etsittiin monesta paikasta. Ukoilla alkoi jo huoli tulla, että jäädäänkö tätä (valmiiksi märätettyä) herkkua ilman. Lopulta tuotteen hankkiminen jäi minulle. Kaameat suorituspaineet. Löysin kuin löysinkin lipeäkalaa ja toin ylpeänä kotiin 900 g pakkauksen. "Yhdenkö sinä vain toit?", kuului suora ja välitön palaute.


Vierailin tänään ystäväni luona lähikaupungissa. Hän oli murheen murtamana ja avopuolisoonsa jokseenkin pettyneenä asunnossaan. Mies oli käynyt käskystä ostamassa kalkkunarullan. Suomalaisen. Siitähän se mekkala nousi kun Suomen lipusta huolimatta kääntöpuolen printissä todettiin että elukka on saksalainen, mutta pakattu tms. Suomessa. Varomaton ostaja saattaa sokeasti luottaa Suomen lippuun ja pitää sitä merkkinä kotimaisesta lihasta. Ystäväni ahdistus oli kasvanut niin mittavaksi, että hän suunnitteli stressiperäistä makuuhuoneen kalusteiden järjestyksen vaihtamista. Ja lisäksi hänen ukkonsa oli jo kolmanteen kertaan joululahjaostoksilla, koska ei osaa oikein organisoida. Hilpeät pyhät luvassa. Mutta takaisin siihen fileerullaan.



Luotettava Evirakin ihan neuvoo että:

Suomen lipun käyttäminen pakkauksessa
Suomen lippua saatetaan käyttää tuotteiden yhteydessä symboloimaan tuotteen suomalaisuutta ja kotimaisuutta. Tuotteen tulee olla sekä valmistuksen että raaka-aineiden osalta kokonaan tai pääosin kotimainen, muussa tapauksessa lipun käyttö johtaa kuluttajaa harhaan.

Vuoden Siivooja ehdottaa seuraavaa hyvin selkeää merkitsemismekanismia pakkausmerkintöihin. Tätä voi vapaasti jatkokehitellä, että päästään eroon avainlipuista, joutsenmerkeistä, sirkkalehtimerkeistä, Hyvää Suomesta -merkeistä ynnä muista, joista jotain käytetään kun työntekijällä on päällään suomalainen työvaate, jotain kun yhtiön pääkonttori on Suomessa, yhtä kun veljen kummin kaima asuu Suomessa ja sitä rataa. Vaadin selkeitä pakkausmerkintöjä ja sääntöjä. Kaikki tai ei mitään.


Niin ja tästäkin pahoitin mieleni. Iittala taipuu monen mielessä automaattisesti kotimaiseksi tuotannoksi. Kissan vitut. Suomessa suunnitellaan mutta muualla tehdään. Nyt hävetkää.



Nyt alkoi niin ahdistamaan että pitää lopettaa kirjoittaminen tältä päivältä.  Loppuun tunnelmakuva Pohjois-Savosta. 



Olokeehan kiltteinä vielä viimeiset hetket, kohta voi onneksi jo unohtaa kiitollisuuden kaikesta ja kaikista, ja siirtyä olemaan oma ärsyttävä itsensä.


(Kuva valmistettu Suomessa, raaka-aine ulkomaalainen)




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Arvontatulokset julki!

No niin, arvonta on suoritettu joillekin on luvassa ilon kiljahduksia sunnuntai-iltaan. Lähetän teille onnekkaille sähköpostia.






Arvontakohde #1: Oras pesuallashana Vienda 1708
Voittaja: moi.tiina at gmail.com
Yritys: Palveleva paikallinen rautakauppa Malinen.








Arvontakohde #2: Pieces -huivi ja Edblad -tuoksukynttilä
Voittaja: haaruhainen@gmail.com
Yritys: Aku & Ada





Arvontakohde #3: Vapaavalintainen tuote dimex.fi -verkkokaupasta
Voittaja: johnu jhnntrff@gmail.com
Yritys: Dimex



Arvontakohde #4: Oravikoski-Paukarlahti -bandanahuivi, suklaakonvehteja, seinäkalenteri ja Hennan Puoti -muistivihko
Voittaja: Sanna - Koti Betonia Kotibetoniablogi (at) Gmail.com
Yritys: Hennan Puoti (Oravikosken kyläkauppa)





Arvontakohde #5: Kaksi pizza+juoma -lahjakorttia
Voittaja: Marja-Liisa tuhansia.sivuja@gmail.com
Yritys: Pub Vanha Kaivos Oravikoskella



Arvontakohde #6: Saunajakkara, löylykauha ja kiulu
Voittaja: Mirkka mirk ka @ vi ren . fi
Yritys: Asunto ja sisustus Aikain Oy








Arvontakohde #7: Kasvitaulu "Keväällä kukkivia puita ja pensaita"
Voittaja: Sarssz sarssz@gmail.com
Yritys: Taito Shop Leppävirta




Asiantunteva (lue: siellä luetaan tätä blogia) ja ystävällinen henkilökunta. 


Arvontakohde #8: Karitsan putkiluupaisti
Voittaja: arejaire@gmail.com
Yritys: Lammastila Bäämäki


tiistai 8. joulukuuta 2015

Suurarvonta teemalla "Sinä ostat paikallisesta ja sinä nautit siitä."

Hyvät ystävät.

Tänä jouluna haastan teidät kaikki lähihankintoihin. Paljon vouhotetaan kaikkea tyhjänpäiväistä, mutta paljonko puhutaan oman kylän kauppiaiden tukemisesta? Varmasti Kekkonenkin olisi kehottanut samaan vastuulliseen toimintaan.


Niin.


Nouskaamme siis sankoin joukoin kasvotonta internetistä tapahtuvaa ostamista vastaan. Kävelkäämme yhteistuumin paikallisliikkeisiin asioimaan. Menkäämme kivijalkamyymälään nauttiaksemme henkilökohtaisesta ja osaavasta palvelusta eli vain sanoaksemme että "mä vaan katselen". Vuodattakaamme hikeä toppatakissa kassajonossa seisoskellen. Nähkäämme kristillinen määrä vaivaa juuri sen oikean lahjan löytämiseksi.

Asun onnekseni paikkakunnalla jossa on paljon yrityksiä. Ja näistä yli puolet on kuitenkin muiden kuin aviomieheni sukulaisten perustamia. Vielä suurempi onni on se, että niin moni paikallisista lähti avoimin mielin Vuoden Siivoojan juhla-arvontaan mukaan.

Nyt Sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus voittaa leppävirtalaisten yrittäjien valikoimia huippupalkintoja! Osa palkinnoista on toimitettavissa postitse, osa on lunastettava paikan päältä.







Osallistuaksesi arvontaan sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin vannoa ja vakuuttaa, että tänä vuonna ostat joululahjat ja/tai jouluruoat paikallisista myymälöistä ja:

1) jättää kommentti sähköpostiosoitteesi kera (jos et halua jättää kommenttiin sähköpostiosoitettasi, lähetä minulle tismalleen sama kommenttiteksti kopiona osoitteeseen vuoden.siivooja@gmail.com)
2) kertoa erikoisimmasta joululahjasta jonka olet saanut
3) ilmoittaa mihin arvontakohteista osallistut (esim. 1,2,5,6)

Voit myös parantaa voittomahdollisuuksiasi perustelemalla miksi kiihkeimmin tavoittelemasi palkinto kuuluisi juuri sinulle. Tämän lisäargumentoinnin pisteytys ja vaikutus voittomahdollisuuksiin on täysin mielivaltainen.

Seuraavassa esittelen teille upeat palkinnot. Kilpailu toimii samalla blogin hieman viivästyneenä mutta silti virallisena kolmen miljoonan lukukerran juhla-arvontana.

Arvontakohde #1: Oras pesuallashana Vienda 1708
Yritys: Palveleva paikallinen rautakauppa Malinen.
Palkinnon toimitus: Nouto myymälästä




Oiva palvelu, asiantunteva henkilöstö. Suurimpana vetonaulana blogin kulttihahmo Vilkas mies. Toisena suosikkina tulee henkilöstön edustaja jäsen M, joka erottui joukosta Tahkon reissulta kotiutumisen yhteydessä. Joukko lapsia kipaisi ikkunaan katsomaan kuka tuli pihaan. Etupenkiltä nousijasta kyseltiin "kuka toi on?", jäsen M:n kammetessa itsensä takapenkiltä kyseltiin "mikä toi on?".



Arvontakohde #2: Pieces -huivi ja Edblad -tuoksukynttilä
Yritys: Aku & Ada
Palkinnon toimitus: Nouto myymälästä tai postitus



Kun Ulla kysyy voiko hän olla avuksi, jo siinä kohtaa on lompakosta hävinnyt satanen. Sen verran hyvä myyjä.


Arvontakohde #3: Vapaavalintainen tuote dimex.fi -verkkokaupasta
Yritys: Dimex
Palkinnon toimitus: Tilaus verkkokaupasta erillisen ohjeen mukaan

Suosittelen raivaussahahousuja, mutta huomioi ettei niitä ole tarkoitettu rälläkän terävyyden testaamiseen. Vuoden Siivoojan mallisuoritus kuvassa.




Arvontakohde #4: Oravikoski-Paukarlahti -bandanahuivi, suklaakonvehteja, seinäkalenteri ja Hennan Puoti -muistivihko
Yritys: Hennan Puoti (Oravikosken kyläkauppa)
Palkinnon toimitus: Nouto kyläkaupalta tai postitus



Huom! Oravikoski-Paukarlahti -huivin voittaja voi jättää ostamatta esim. lapselleen Pleikka4:n.


Arvontakohde #5: Kaksi pizza+juoma -lahjakorttia
Yritys: Pub Vanha Kaivos Oravikoskella
Palkinnon toimitus: Nouto pubilta tai postitus

Pohjois-Savon kärsivällisin henkilökunta ja järjestysmies. Kestävät vaikka mitä. Katso vaikka.






Arvontakohde #6: Saunajakkara, löylykauha ja kiulu
Yritys: Asunto ja sisustus Aikain Oy
Palkinnon toimitus: Nouto Leppävirralta tai Kuopiosta







Arvontatavaraehdotusta tiedusteltaessa yrittäjä totesi rempseästi että mitä saisi olla, kampetta löytyy perseestä perämoottoriin. Oikea palveluasenne. Tämä putiikki teki meillä sattuneiden vesivahinkokohteiden korjaukset, kuvassa Rehtorin hyväksymät lauteet.




Arvontakohde #7: Kasvitaulu "Keväällä kukkivia puita ja pensaita"
Yritys: Taito Shop Leppävirta
Palkinnon toimitus: Postitus



Asiantunteva (lue: siellä luetaan tätä blogia) ja ystävällinen henkilökunta. 


Arvontakohde #8: Karitsan putkiluupaisti
Yritys: Lammastila Bäämäki
Palkinnon toimitus: Nouto tilalta tai tehdään Leppävirran kirkonkylälle treffit

Blogissa esiintyneen lammastilan tuotantoa, ehkä Suomen eniten silitetyt uuhet, pässit ja karitsat.


Lämmin kiitos leppävirtalaisille yrittäjille, jotka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti lähtivät mukaan tähän tempaukseen. Hetkellisestä päähänpistosta kasvoi kahdessa päivässä kerrassaan korkeatasoinen arvonta. Pienenä huomautuksena etten kertonut että kirjoituksessa olisi kannikan kuva, mutta en sitä yhteydenottoja tehdessäni vielä ihan vilpittömästi vain tiennyt. Mutta tämä osoittaa että tiiviissä yhteisössä syntyy tarinoita ja kokemuksia (syytteitä odotellessa...).

Arvonta suoritetaan su 13.12.2015. Onnea arvontaan. Muista lukea osallistumisohjeet ja palkintojen toimitusehdot ettei tule munattua!



sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kun olet poissa

Torstai-iltana ne tulivat. Surulliset ja odotetut uutiset. Kyösti on kuollut.

Naapurin isäntä, Piiparinen, on kärsivällinen mies. Veimme Kyöstin heille kanoja paimentamaan heinäkuussa ja ensimmäinen päällekarkaus tapahtui parin päivän sisällä. Kukon kannukset tekevät näyttävät haavat takaraivoon. Verta lentää. Räväkkä ja spontaani jalan ojennus toisaalta saa kukon laskemaan lukua muutamia tunteja omassa nurkkauksessaan ja odottamaan seuraavan hyökkäyksen toteuttamista ainakin viikon.

Tätä viha-viha -suhdetta jatkui joulukuulle saakka. Vähintään kahden viikon välein piti Kyöstiin käyttää löylylautaa, että ymmärsi taas paikkansa.

Ehdotimme isännälle intialaisten käyttämää tiikerinkarkotuskeinoa, jossa metsässä käyskentelevällä on oltava silmät selässä hyökkäyksen välttämiseksi.



Talon emäntä ei uskaltanut omalla pihallaan kävellä ilman jonkinlaista keppiä tai astaloa kukon atakin varalta. Kanojakin se perkele nokki.

Eräänä iltana se teki sitten viimeisen virheensä ja Piiparinen lupasi Kyöstille: "Huomenna.".
Ja sitten tulikin kutsu kukkopataa syömään.

Tuskallisten uutisten ja menetyksen tunteiden kourissa päätimme askarrella paskarrella kaverin kanssa Kyöstin muistotilaisuuteen näyttävän taulun.





Tässä se herkkä hetki sitten on. Padan kansi aukeaa ja samalla Kyöstin haudantakainen kosto alkaa.


Ensimmäisen tunnin sisällä Kyösti oli hajottanut yhden viinilasin ja yhden decanterin.




Pata oli kerrassaan mainiota ja kukaan ei onneksi tukehtunut luuhun vaikka sitä laajasti illallisseurueen kesken pelättiin. Pekonoidut valkosipuliperunat kruunasivat makuelämyksen.

Tässä vielä resepti jos joku haluaa ottaa ylös ja kokeilla.

1. Adoptoi kukko
2. Anna sen pahoinpidellä sinua ja läheisiäsi säännöllisesti n. 5 kk ajan
3. Kosta vähintään yhtä säännöllisesti
4. Kyllästy ja ammu kukkoa
5. Kyni ja nylje se kiroillen
6. Kutsu naapurit syömään
7. Stressaa paistin onnistumisesta ja varaa ruokakriisin mitigoimiseksi runsaasti alkoholia illaksi
8. Marinoi vieraat kuohuviinillä, vodkalla, oluella, mustikkakotiviinillä, punaviinillä ja Vana Tallinna -glögillä. 

Kun tälle linjalle lähdettiin, saatte toisenkin reseptin. Myöhäisillan uusi suosikkidrinkki on löytynyt. Pohjoissavolainen glögiyllätys. Siihen tulee lasillinen mustikkaviiniä. Kun nesteen määrä on vajunnut yhteen neljäsosaan, täytetään lasi toisenlaisella viinillä. Jälleen kun juomaa on neljännes tähteellä, lisätään kylmää glögiä. Siitäkin huolimatta että tuotteeseen on tutustuttu ja todettu ainakin kolmeen otteeseen, että glögi pitää lämmittää ennen nauttimista. 




Mutta joo. Kyösti oli hyvä kukko. Sen ainoa vika oli että se oli täysin vittumainen.


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Havuja, perkele!

On ollut tämä marraskuun loppupuoli tunteellista aikaa. Ja minä en ole yhteensopiva tunteiden kanssa. Ne ovat häirinneet elämääni ja estäneet saattamasta loppuun tärkeitä asioita, kuten Sons of Anarchyn kuudennen tuotantokauden. Otetaanpa muutamia esimerkkejä.

Hyvä ystäväni muuttaa Tampereelle. Hän on viimein löytänyt miehen, joka vaikuttaa pisteytyvän lähelle Vuoden Siivoojan määrittelemää parasta miestyyppiä eli tolokunseksuaalia. Väittäisin että ainakin neljä pistettä saa tuosta taulukosta. Ja kuulkaahan juttua! Miehellekin puhkeaa satunnaisesti huuliherpes, joten ystäväni ei tarvii omaansa jännittää tai hävetä. Nyt jää vain 254 muuta stressin aihetta, jonka perusteella virus voi aktivoitua. Minä hetkenä hyvänsä, muistuttaisin.

Puhutaan menestystarinasta.




Mutta kyllä tähänkin vielä jotain draamaa saadaan kehiteltyä. Kun kaverini on saanut asuntonsa vuokrattua, tehnyt kipeitä kattovalaisinkompromisseja ja alkanut asettua uuteen työpaikkaansa, ukko todennäköisesti löytyy jonain aamuna keittiöstä paistamassa kananmunia naisten alusvaatteissa.


Konttoritöissä puolestaan menee niin vahvasti, että kun mentorin kanssa pidimme kuukausittaisen tapaamisemme piäkaapuntiseuvvulla, hän totesi tarinaa kuultuaan että nyt kuule otetaan päiväkonjakit. Piristykseksi hän näytti kuvaamansa mäyräkoiravideon, jossa heidän putkikoirapentunsa pääsee jälleen tapaamaan toista pentueen jäsentä. Suosittelen mentorointia kaikille.




Ja sitten kuulkaa on vielä tämä sukulaisten ja päihde- ja mielenterveysongelmien valloittava yhdistelmä. Ja nämä kaverit ovat yleensä ajoituksen mestareita. Jos olet menossa johonkin kivaan tapahtumaan, tässä tapauksessa pikkujouluihin, ja olet vilpittömästi hyvällä tuulella (lue: sinua ei hetkellisesti vituta), mikä onkaan mukavampaa kuin saada syyllistävä oksennusviesti. Mieltä ylentää kuulla että koska et käy tarpeeksi usein eli et siis selvästikään välitä, on tämän henkilön syytä alkaa ryyppäämään uudelleen, että "ehkä sitten hän pälkähtää mieleesi useammin". Ja kaikenlaisten muun syyllistämisen päälle on näyttävää lopettaa viesti loppukaneetilla: "Itkien uneen meen." Klassikkoainesta.

Olen ihan oikeasti sitä mieltä että jos halutaan jotain uutta planeettaa ryhtyä asuttamaan, olen vapaaehtoinen kokeiluun.



Mutta jos on ollut tunteita, niin on tapahtunut jotain hauskaakin. Tapasin Mensan jäsenen. Hän siis kuuluu parhaaseen kahteen prosenttiin älykkyystestillä mitattuna. Ei siinä sinänsä mitään, mutta sanonpa vaan että eipä kaveri silti tajunnut laittaa kaljoja kylmään.




tiistai 24. marraskuuta 2015

Strömsöläisresepti

Puhelin soi useampaan otteeseen kesken palaverin. Ajattelin että nyt on jollain joko tosi tärkeää tai tosi ärsyttävää asiaa ja selvitin Finderista kuka onkaan soittaja. Ensimmäinen veikkaus oli traktorinpesuaineen myyjä. Pieleen meni.

Mehiläisestä hiillostettiin. No pitihän sitä sitten vastata.

Lääkäri: "Sinuako oli koira purrut kädestä."
Minä: "Joo, niinhän tuo jurskautti."
Lääkäri: "Miltäs se käsi vaikuttaa?"
Minä: "Noo siinä on semmonen kymmenen kertaa viisi senttiä oleva punainen ja turvonnut kohta. Ei se oo kyllä enää niin paha kuin eilen."
Lääkäri: "Joo kun sulle on määrätty sellaiset antibiootit, joita ei purematapauksissa käytetä. Sun pitäis nopeasti vaihtaa lääkettä. Käsien alueelle tulevat puremat ovat pahoja, niistä voi infektio levitä tosi ikävästi."
Minä: "Ahaa. Okei. No, on mulla kädelle vielä käyttöä. Sinä varmaan saat reseptin nopeasti tehtyä?"
Lääkäri: "Kyllä, voin sähköisen reseptin tästä heti naputella."
Minä: "Katsoitkos sinä sitä kuvaa minkä lähetin eilen työterveyshoitajalle?"
Lääkäri: "En ole nähnyt mitään kuvaa. Odotas niin katson viestiä."
*naputi*
Lääkäri: "Tää näyttää kyllä tosi pahalta. Ota tänään kaksi tablettia uutta antibioottia ja heti KYSiin jos minkäänlaisia uusia oireita ilmenee. Varataan sulle lääkäriaika heti huomiseksi."







Toivottavasti kukaan IT-alalla toimiva ei koskaan päätä opiskella lääkäriksi. Oltais kaikki kädettömiä kohta.



Ja kiitos tälle lääkärille joka jaksoi selvittää työterveyshoitajalle lähetetyn sähköpostiviestin perusteella asiaa. Huomioon ottaen ettei ollut edes nähnyt kuvaa käpälästä.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lampaanlihhoo

Nyt ois mahdollista syödä lammasta, jota on rapsuttanut melkein julkkis eli Vuoden siivooja. Vielä siis ennättää tilata lihhoo ja oheisvarusteita.

Lammastila Bäämäki on vanhanajan pientila Leppävirralla Soisalon saaressa. Tilalla kasvatamme suomalaiseen alkuperäisrotuun kuuluvia suomenlampaita ja tuotamme laadukasta lähiruokaa karitsanlihan muodossa. 

Lampaat ja karitsat hoidamme rakkaudella runsaiden rapsutusten kera. Karitsat teurastetaan luotettavassa pienteurastamossa omalla alueellamme.

Vielä ehdit pikaisesti varata karitsanlihaa ensi viikon, eli viikon 48 toimituksesta.

Karitsat puolikas tai kokonainen 15 €/kg tai puolikas ja kokonainen hienopaloiteltuna 17,90 €/kg. Kokonaisen karitsan myyntipaino noin 16-20 kg.

Maksu lihatoimituksen yhteydessä. Lihatoimitukset asiakkaan kanssa sovitusti. 
Iisalmi - Kuopio välillä mahdollisuus toimittaa vaikka kotiovelle ja mualle Suomeen esim. Matkahuollon kylmäkuljetuksena.

Varattavissa myös taljat ja raakavillaa.

Tilaukset ja tiedustelut sähköpostilla stm.rasanen@gmail.com.


Toimihan nopeasti niin varmistat, että loputkin karitsat pääsevät hyvään mahaan.


Helvetin hyvin menee

Joskus kun asiat vaan alkavat rullata, ei ole mitään rajaa mitä voikaan tapahtua.

Veli tuli perheineen viikonlopuksi kyläilemään. Kyseessä on erikoistapahtuma, koska meidän porukoissa ei ihan yhtenään kyläillä ja vaivoiksi asti soitella. Olin juhlan kunniaksi tehnyt kaikkea myöhemmin ihan tarpeettomaksi hössöttämiseksi katsottavaa kuten pessyt saunan. Minä voin kertoa teille, että sen perusteella mitä viikonlopun aikana tapahtui, ei olisi saunan siisteysasteessa syy siihen, miksi seuraava käyntikerta saattaa venyä pitkälle ens kevääseen.

Aloittelin hommat niin että melkein myrkytin veljenpojan. Aviomiehellä oli hartia- ja käsikipuja ja tarjosin nahkaan sitten lihassärkyjen lievittämiseen tarkoitettua voidetta. Laitoin korkin kiinni ja nakkasin tuubin sohvapöydälle. "Vien sen paikalleen sitten kun lähden tästä liikkeelle." Seuraavan kerran lääkevalmisteen kohtalo palautui mieleen kun olkkarista kantautui korviini huomio että 10 kuukauden ikäinen poika on imeskelemässä tuubia ja että ei oo korkki kiinni. Eiku täysi haloo päälle ja soittamaan myrkytystietokeskukseen että mitä tehdään. Ilmoitin pahimman mahdollisen määrän mitä töhnää olisi ennättänyt mennä suuhun ja sen perusteella sallittu vaikuttavan aineen määrä olisi ylitetty kolminkertaisesti. Että varmuuden varalta olisi syytä tietyn merkkistä lääkehiiltä antaa. Tunnin sisään. Okei. Ei onnistu muaseuvulla. Panikoinnin, naapureihin soittelun ja ajoittaisen järkeilyn päästä oltiin sitä mieltä ettei kaveri oo mitenkään pystynyt pahimman skenaarion mukaista määrää vetämään ja että pahalta kai tuo ois vähäinenkin määrä jo suussa maistunut. Että seurataan tuleeko oireita ja sitten lähetään heti KYSiin jos on mitään epäilyttävää.

Kaveri on oireeton ja elossa. Ja olemme vielä veljen ja hänen emäntänsä kanssa puheväleissä.



Jään odottelemaan stipendiäni.


Seuraavan kerran napsahti sunnuntaiaamuna. Rehtori ja veljen koira, Sulo-Pietari, eivät tule toimeen yhtään. Varma tappelu. Rehtori oli arestissa meidän makuuhuoneessamme. Tänä aamuna sitten lähdin toisen eteisen kautta pihalle koiran kanssa ja avattuani oven ja Rehtorin kipaistua rappuset alas, huomasin että siinä on muuten koirat ihan naamat vastakkain lumihangella. Jokainen oli yhtä hämmästynyt. Eiku repimään Rehtoria hihnasta takaisin eteiseen ja samalla puolalaisilla vuorellisilla kumppareilla pitämään Sulo-Pietaria loitolla. Ajattelin siinä apuvoimia odotellessani ja verenvuodatusta pelätessäni, että yli kuolleen ruumiini tässä taloudessa vielä yksi kaapuntilainen koira revitään. Parempi yksi Rehtori ranteessa ja yksi Sulo-Pietari pikkusormessa kiinni kuin verta kauniissa valkoisessa turkissa.


Tässä veijarit ovat vielä kohtuu uusia, ja kykenivät ilman välitöntä välien selvittelyä oleskelemaan samassa tilassa. Toista on nyt.


Terveyskeskuksesta eivät suostuneet antibiootin soittoreseptiin, "ei kuule tyttö tälleen haavaa näkemättä mitään kirjoitella". Yksityiseltä suostuivat ilman mitään neuvottelua. Ei tarvinnu tämmöisen joutavan takia käydä jonottamaan ja oikeasti avun tarpeessa olevien potilaiden asioininin viivästymistä aiheuttamaan.

Jos olis ollu tänä viikonloppuna ranneke joka seuraa stressitasoa, sykettä ynnä muuta, oispa antanut mielenkiintoista raporttia. Toisaalta, ei ois välttämättä rannekaan ruvella. Nyt ymmärrän aktiivisuusrannekkeiden käyttäjiä.


Statuspäivitys 23.11.2015. Oiskohan tuo tulehtunut?